Ja olutpaketti kiitos!

Olut on ruokajuoma. Tampereella ruuan ja hyvän oluen yhdistäminen on Plevnan ansiosta onnistunut jo kolmisenkymmentä vuotta, ja Tuulensuukin on puhaltanut samaan liekkiin jo pian kymmenen vuoden ajan. Maistuvan ruuan kylkeen saa laatuolutta myös Oulussa, Helsingissä ja varmasti myös muissa maalikylissä. Burgereiden kanssa olut tulee ruokajuomaksi lähes oletusarvoisesti, kun Roosterin, Bitesin ja vastaavien tekijöiden lisäksi vähän paremmat ketjupaikat, kuten Social Burgerjoint ja Naughty Burger, tarjoavat asiakkailleen kohtuullista olutvalikoimaa ja jopa Burger Kingissä on tarjolla Heinekeniä, vaikka molempien suuryritysten johtoportaassa varmasti ymmärretään, että tässä tapauksessa kahdesta miinuksesta ei tule plussaa.

Olutta tarjoillaan siis mielellään äijäilyeväiden ja katuruuan kaverina, mutta sille olisi paikkansa myös fine dining -ravintoloissa ja muissa valkoisten pöytäliinojen paikoissa hienovaraisemman sapuskan seurana. Olen vajaan 20 vuoden aikana maistellut ravintoloissa melko monta viini- ja/tai juomapakettia, mutta muistaakseni vain kolmen ravintolan juomapaketti on sisältänyt olutta. Nämä ovat Oulun nyt jo suljettu Ostroferia, jonka Väinöjaakoppi ei itsekseen tehnyt ihmeitä, mutta joka toimi tarkoituksessaan mukavasti, Budapestin Laurel, jossa jälkkäriviinin vaihtoehtona tarjoiltu portteri toisti jälkiruuan makuja (suklaata, kahvia, vaniljaa ja mallasta) sekä tuoreimpana Helsingin Ora, jossa Salaman Vortex yhdistettiin erittäin onnistuneesti lohta, piparjuurta ja tomaattia sisältäneeseen annokseen.

Uskoisin, että vähän fiinimmissä ravintoloissa arkaillaan oluen ja ruuan yhdistämistä kahdesta syystä, joista ensimmäinen on koulutuksen ja tietotaidon puute. Ravintoloissa tuppaa olemaan viineihin syvällisesti perehtynyttä ja kouluttautunutta henkilökuntaa, mutta oluttietous lienee henkilökunnan oman harrastuneisuuden varassa. Väittäisin kuitenkin, että perusperiaatteet oluen ja ruuan yhdistämisessä eivät ole erityisen monimutkaisia, perinteisiin tyyleihin luottamalla ei eksy kovin kauas maalista ja että rohkeasti kokeilemalla löytyy lukemattomia uusia ja mielenkiintoisia yhdistelmiä. NEIPAt voi olla parempi juoda jo aperitiivina, mutta esimerkiksi marjainen sour toimii suklaakakun kanssa siinä missä imperial stout tai tumma belgi-ale.

Toinen ja luultavasti suurempi syy oluiden välttelyyn liittyy asiakkaiden asenteisiin: suurin osa kansasta yksinkertaisesti pitää viiniä hienompana, arvokkaampana ja juhlavampana juomana kuin olut. Jos ruokailusta maksaa satasen tai pari, miksi kokemusta menisi keppanalla pilaamaan! Oluen monipuolisuuden ja oluttyylien kirjon esittely, tyylien ja panimoiden tarinoiden avaaminen, olutta arvostava tarjoilu ja muu hypettäminen ja fiilistely herättäisi kuitenkin varmasti kiinnostusta. “Makumatkalle” pääsisi ihan samalla tavalla kuin viinejä maistellessa, mutta Ranskan, Espanjan ja Italian sijaan reissu suuntautuisi esimerkiksi Belgiaan, Saksaan, Tšekkeihin ja lähipanimolle. On nimittäin vähän hassua, että paikallisiin raaka-aineisiin luottava ravintola ei useinkaan tarjoa paikallisia juomia.

Vaikka en ole viiniharrastaja, tempaisen mielelläni viinipaketin jos toisenkin, mutta vaihtelu, valinnanvara ja uudet makuyhdistelmät kiinnostavat enemmän kuin taas yksi roteva punaviini pääruuan kyljessä. Viinipaketeissa minua hiertää kaksi asiaa: joko viiniä tarjoillaan niin vähän, että sitä pitää säästellä, tai viiniä tarjoillaan niin runsaasti, että loppuillasta pyörä taluttaa minua. Olutta voisi tarjoilla riittäviä annoksia kohtuullisella hinnalla (mutta hyvällä katteella) ja maltillisella alkoholiprosentilla. Kaikki voittaisivat!

-Jarmo

Leave a Reply