Joululaulut ja -oluet

Kanssabloggaaja Sampo yhdisteli kolmisen viikkoa sitten pelimusiikkia ja olutta. Tänään jatketaan samassa hengessä, ja pikkujoulusesongin kunniaksi Humaloidut parittaa jouluoluet sopiville joululauluille. Joululaulujen suosta mukaan on kelpuutettu vain parhaat, joten Raskasta joulua ja Joulusydäntä kaipaavat tulevat pettymään.

The Pogues – Fairytale of New York ja Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock

The Pogues ja Schlenkerla – savuista ja lihaisaa, mutta karskin ensivaikutelman takana piilevät pehmeys ja lämpö. Tarjoiluehdotus: Fairytale of New York repeatille ja Eichen jälkeen vielä Urbock lasiin.

Spearmint – Oklahoma! ja Chimay Triple

Spearmint ja Chimay ponnistavat perusasioista: ensin mainittu brittiläisestä kitarapopista ja jälkimmäinen vahvasta belgialaisesta olutperinteestä. Raikkaus, makeus ja pieni katkeruus yhdistävät sekä tätä joululaulua että -olutta. Maailman paras joululevy, jonka nimibiisin juuri kuuntelit, ei ole pelkästään joululevy, eikä Alkon valikoimien paras jouluolut ole oikeastaan jouluolut ollenkaan. Voiko tämä olla sattumaa?

Darlene Love – Christmas (Baby Please Come Home) ja St. Bernardus Christmas Ale

Phil Spectorilla Wall of Sound, belgialaisilla quadrupeleilla makujen valli. A Christmas Gift for You from Phil Spector ilmestyi 1963 ja St. Bernardusin panimo on perustettu 1946. Vaikka Christmas Ale on panimon tuorein tulokas, esimerkiksi nostettu joululaulu, -levy ja -olut ovat kaikki ajattomia klassikoita. “Miten ovatkin sen aikaisilla välineillä saaneet ne aikaiseksi? Minulla on nykyaikaiset välineet enkä saa mitään aikaiseksi”.

The Ramones – Merry Christmas (I Don’t Want to Fight Tonight) ja Brewdog Hoppy Christmas

Equity for Punks että pätkähti. The Ramonesia ja Brewdogia yhdistää moni asia: molemmat ovat tehneet kivoja juttuja pitkin uraansa mutta molemmat olivat parhaimmillaan taipaleensa alkupäässä, molemmilla on uskollinen fanijoukko, mutta tosiharrastajat tuppaavat pitämään kumpaakin sisäänheittotuotteena hienompien herkkujen maailmaan, kummallakin imago tuntuu olevan sisältöä tärkeämpi ja molemmilla on vahva “talon maku”. The Ramonesin Merry Christmas on kiva punkpopralli ja Brewdogin humalavetoiset jouluoluet ovat kohtuullisen maistuvia. Ei tän tarvi olla sen monimutkaisempaa hei!

Bonuskierroksena Varpunen jouluaamuna (esittäjällä ei ole niin väliä) ja Koffin Jouluolut. Nostalgiaa, jota tupataan joka tuutista ja joka maistuu kaikille viimeistään aattoiltana. Ja onhan tämä nyt surullista!

Jarmo

Leave a Reply