Kolme kulmaa Suomen paras olut -kilpailuun

Just tämän perjantain Suomen paras olut -kilpailun voittaja.

Suomen paras olut -kilpailu saatiin päätökseensä 9.9. ja potin korjasi Olarin Panimon Runaway NEIPA. Onnea! Palkinnot herättivät tietysti keskustelua niin somessa kuin omissa maisteluporukoissani. Käyn nyt läpi muutamia huomioita, joita kisa on herättänyt.

Valitetaan alkuun. Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin, kun seurasin kisan kommentointia. Nimittäin todella iso osa asiaa kommentoivista ihmisistä ei näytä tajuavan, että määre “paras” ei makutottumuksissa ole sama asia kuin vaikkapa urheilussa. 

Kanadamaljan nostava jääkiekkojoukkue on varmasti Suomen paras sinä vuonna. Suomen paras olut -kilpailun voittanut olut ei mitä ilmeisimmin ole juuri sinun suuhusi Suomen paras olut. Se on Suomen paras olut -kilpailun tuomariston mielestä paras Suomen paras olut -nimiseen kilpailuun lähetetyistä ehdokkaista. Makuasioissa ei koskaan päästä insinöörimäiseen tarkkuuteen määreissä ja mitoissa, kun puhutaan asiasta nimeltään makumieltymykset.

Sitten hiukan kritiikkiä kilpailua kohtaan. Kävimme työporukalla Hailuodon panimolla vierailulla ja panimon tyypit kertoivat heidän mietteitään palkinnosta. Panimon Vehnä voitti Suomen paras olut  -kilpailussa parhaan vehnäoluen palkinnon. Viikko ennen tulosten julkistamista S-ryhmä oli tilannut panimon varastot tyhjiksi vehnästä. S-ryhmä on Viking Maltin ohella yksi kilpailun pääsponsoreista ja panimolla oli haju, että S-ryhmällä oli tulokset tiedossa reilusti ennen tulosten julkistamista ilman, että tieto tietenkään oli kantautunut panimon korviin.

Varmasti mikään Suomen pienpanimo ei ala valittamaan moisesta jättitilauksesta, mutta onhan tilanne vähän outo, että voittajaolutta ei saa edes panimon omasta myymälästä ja ainoa keino on marssia S-ryhmän markettiin. Olisi mielenkiintoista kuulla, harjoittiko S-ryhmä muiden menestyneiden panimoiden kohdalla moista toimintaa?

Ja toki S-ryhmä saa sponssaamansa kisan tiedoilla tehdä mitä haluaa. Mikään ei estä K-ryhmää perustamasta vaikka Vuoden paras olut -nimistä kilpailua, jolla nuuhkia markkinatrendejä ja uusia suosikkeja. More is more!

Sitten vielä muutama virke voittajaoluesta. NEIPA on vihdoin salonkikelpoista olutta! Tämän ei pitäisi olla mitään yllätys, mutta jostain syystä tämä tuntuu ihmisiä kismittävän. Olutharrastajat, me Humaloidut mukaan lukien, näyttävät rakentavan mielessään oluttyylien tier-listoja, joiden perusteella oluet kategorisoidaan paremmuusjärjestykseen jo ennen oluen maistamista. Tätä tukee myös nopea Untappd-scouttaus: oikeasti huonot pisteet omaavaa imperial stouttia on mahdoton löytää.

Tällaiset tiedostetut tai tiedostamattomat tier-listat auttavat varmasti niiden omien suosikkien valikoimista runsaan tarjonnan keskeltä. Tässä ollaan olutharrastajan ikuisen dilemman ja paradoksin äärellä: pitääkö oluiden paremmuutta miettiä oluttyylien ja vai kaikkien oluiden kesken? Voiko se täydellisen raikas ja rapsakka lager olla Suomen paras olut (ei siis Suomen paras olut -kilpailun voittaja, koska sitä se kyllä voi) jos vieruskaverina on se täyteläinen kahvilla ja vaniljalla maustettu tynnyrikypsytetty imperial stout?

En ole päässyt Runaway NEIPA:aa maistamaan, mutta kävin lukemassa Happyhoppylife -blogista voittajien mietteitä oluesta. Miksi et tekisi samoin?

–Sampo

Leave a Reply