Miksi vihaan Tornion panimoa – ja mitä voimme siitä oppia?

Mikä olut tästä maisemasta tulee mieleen?

Minä vihaan Tornion panimoa. Otsikon provokatiivisen väitteen taakse kätkeytyy opetus, jonka haluan jakaa. Tai ehkä enemmän itsereflektion maustama ajatuskoe.

Tornion panimo tiedotti maanantaina, että sen hallitukseen liittyy Kotipizzasta tuttu Markus Kaatranen ja Pohjolan Perunan toimitusjohtaja Pekka Sarlund. Uutinen sai minussa heti aikaan näppyjä ja halveksuntaa: mitä tekemistä tällä on oluen kanssa?

Hetken mietittyäni aloin miettimään reaktiotani. Miksi minua vituttaa, jos suomalainen panimo saa tiedotteensa Ylen sivuille ja haalittua hallitusosaamista itselleen? Eikö tämä kaikki vie omalla tavallaan suomalaista olutkulttuuria eteenpäin, joka on erittäin toivottava asia?

Vastaus kysymykseeni liittyy koko pienpanimokenttään. Olutmarkkinat näyttävät olevan täynnä kirjoittamattomia sääntöjä, joita Tornion panimo julkisuuskuvassaan rikkoo koko ajan. Jostain syystä tämä ärsyttää minua. Ja en ole ajatuksen kanssa yksin.  Olen kuullut samaa myös kanssaharrastajilta.

Asiaa voi purkaa monelta kannalta, mutta aloitetaan panimon kasvoista. Panimon puuhamies Kaj Kostiander ei ole vuosia autotallissa reseptiikkaa kehittänyt oluthipsteri, vaan hän on käsitykseni mukaan lähtenyt panimoalalle puhtaalla bisnestaustalla. Tämä sotii alan yleistä mielikuvaa vastaan. Panimoiden imagoon kuuluu flanellipaitainen partasuu, joka veivaa Insta-stoorissa lippalakki päässä mäskiä. Pienpanimo-olut henkilöityy pitkälti tekijöihinsä, joka ei Tornion panimon kohdalla ole mahdollista.

Edellä mainittu tuo panimon julkisuuskuvaan tiettyä pinnallisuutta. Tätä samaa jatkumoa näkyy myös panimon tuotteissa. On eri asia tehdä Euroopan kuumimpien pienpanimoiden kanssa collaboja, kuin tuoda ulkomaisia panimomestareita Tornioon ja myydä olutta heidän entisten työnantajiensa brändillä. Tornion panimo yrittää ulkopuolisen silmiin näyttää isommalta kuin on. Tämä tuo välittömästi mieleen ”fake it, ’till you make it” -mentaliteetin, jolle olen allerginen.

Ehkä eniten Tornion panimossa ärsyttää historian liimaaminen sinne, missä sitä ei ole. Tornion panimo ei ole yhtä kuin vanha Lapin kulta. Minusta tämän perinnön kanssa flirttailu on surullista ja ennen kaikkea päälle liimattua. Ennen kaikkea se yhdistää panimon mielestäni vääriin mielikuviin. Lapin kulta on itselleni muisto ajalta, jolloin suomalainen olutkulttuuri oli yhtä kuin 4 euron sixpackit. Toki annan tässä sen verran periksi, että alkuperäisen Lapparin reseptin henkiinherättäminen saa itseltäni täyden siunauksen.

Vuodatuksen jälkeen pääsemme lupaamaani opetusosioon. Kaikki edellä mainitut ovat asioita, joiden ei missään nimessä pitäisi ärsyttää. Sen sijaan, että Tornion panimo oli lähtenyt toistamaan tuttua käsityöläispanimoiden kaanonia, se on lähtenyt kehittämään panimoa omista lähtökohdistaan. Ja panimon johtokunnan silmissä minä ja minun flanellipaitaiset, viiksekkäät ystäväni emme kuulu panimon pääkohderyhmään.

Loppuun pitää sanoa pari sanaa Tornion panimon oluesta. Niissä ei mielestäni ole mitään vikaa. Ne ovat merkillisen tylsiä, mutta jos mietin huonoimpia suomalaisia panimoita, ei Tornion Panimo todellakaan tule mieleen. Pienpanimoita tähän maahan mahtuu ja oluenjuojat lopulta päättävät, mikä on ”oikeaa” ja mikä ”väärää”.

Sampo

P.S. Ensi viikonlopulla muuten rokataan. Tornion panimo taisi tuoda pienpanimo-oluet Qstockiin? Pienet sille!

Kuva: Carsten Thomsen from Pixabay

6 thoughts on “Miksi vihaan Tornion panimoa – ja mitä voimme siitä oppia?

  1. Niin. Kyseisen panimon harrastama historian päälleliimaaminen ei rajoitu pelkästään liimaamiseen vaan ihan aktiiviseen historian sekä nykyhetken muokkaamiseen. Lisätietoja voi kysellä yv:llä.

  2. Onhan Panimon taustalla paljon osaajiakin. Reseptien takana Tervasmäki lienee harvoja tai ainoa panimotieteitä lukeneita tekniikan tohtoreita. Ei siis ”itseoppinut”, kuten iso osa pienpanimon perustajista.

  3. Kiitos kommentista “Tekniikasta jotain tietävä”! Tämä on varmasti totta, ja tuskin kukaan sitä osaamista taustalla on kieltämässä. Kyse on enemmän siitä, miten osaamisesta viestitään panimon ulkopuolelle: Kuka on panimon kasvot jne.

    Sinänsä tuo itse oppineisuus on mielenkiintoinen pointti, jota olisi voinut käydä kirjoituksessa enemmän läpi. Pienpanimoala elää minun silmiini hämmentävässä DIY-eetoksessa, jossa itseoppineisuus nähdään arvona sinänsä. Panimotieteitä lukenut tekniikan tohtori ei oikein sovi tähän diskurssiin, mikä on sinänsä harmi.

    -Sampo

  4. Kerro ihmeessä lisää! Aika paljon on Tornion jengillä valtaa jos historiaa ja ihan nykyhetkeäkin muokkaavat.

Leave a Reply