Olutmaa Puola

Puola ei ole vielä noussut olutmaana harrastajien huulille samalla rytinällä kuin se ansaitsisi. Parempi puoliskoni työskenteli Puolassa kaksi vuotta ja pääsin tutustumaan maan olutkulttuuriin hiukan perus Gdanskin viikonloppua enemmän. Tässä muutamia hajatelmia, joita parin vuoden aikana tehdyistä reissuista jäi käteen.

Ensimmäinen huomio liittyy oluen pakkaamiseen. Puolalaiset juovat oluensa puolen litran lasipulloista. Toki muutama hiukan nimeä saanut panimo, kuten Brokreajca ja Perun, myyvät tavaraa myös 0,33 litran lasipulloissa, mutta muuten kaikki on puolen litran lekaa. Tölkkejä näkee sitäkin vähemmän.

Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Suomalaiseen silmään oluen litrahinta on yleensä kohdillaan ja puolen litran pulloista riittää jaettavaksi kavereillekin. Yksin pullot tuntuvat joskus loputtomilta – varsinkin jos erehtyy ostamaan ei niin suunmyötäistä tavaraa.

Litrahinnasta päästää toiseen huomioon. Puolan surkea palkkataso näkyy parhaiten ravintolatuopin hinnassa. Välistä maassa tuli rehellisesti huono omatunto, kun lipitti baarissa laadukkaita käsityöläisoluita lähes naurettavan halvalla. Myös päivittäistavarakauppojen hintataso on todella edullinen. Ja tämä pitää toki paikkansa vain, jos kehtaat tallustella hiukan sivummalle siitä turistien täyttämältä historialliselta aukiolta, johon turistiopas sinut johdatti.

Baareista tuli mieleen, että Puolassa on vallan normaalia varata pystybaarista pöytä. Pro tip on katsoa mielenkiintoinen paikka esimerkiksi Untappdin tai Ratebeerin kautta ja varata illaksi pöytä. Ei tarvitse sitten miettiä, että mahtuukohan paikkaan istumaan. Suurin osa baareista tarjoaa myös pientä purtavaa, joten baarikierroksilla harvoin pääsee nälkä yllättämään.

Puolassa paikallista olutta löytyy alkoholikaupoista ja marketeista melko hyvällä prosentilla. Valitettavasti kaupoilla tuntui olevan Alkosta tuttuja vinkeitä humalavetoisten oluiden suhteen. Eli kannattaa tarkistaa varsinkin ipojen päiväykset jo kaupassa. Monta kertaa tuli itse laitettua tavaraa takaisin hyllyyn, kun parasta ennen -päivä oli mennyt umpeen kuukausia sitten.

Paikalliset pienpanimot näyttivät ratsastavan melko hyvin trendien aallonharjalla. Syksyllä 2017 kun vierailin ensimmäisen kerran maassa, hanat virtasivat soureja ja tynnyrikypsytettyjä stoutteja. Tämän jälkeen uusimmat trendioluet löytyivät melko hyvin paikallisten panimoiden versioina lähikioskien hyllyiltä. Kannattaa muistaa, että Puolassa paikalliset pekkapuskat eivät ole rajoittaneet alkoholin tarjontaa, joten maasta löytyy myös asiaan vihkiytyneitä alkoholiliikkeitä.

Näin harrastajan silmin maassa on yllättävän hyvää bulkkia. En tiedä, johtuuko tämä pinttyneestä ”vihasta” Suomi-bulkkia kohtaan, mutta esimerkiksi Lechin lager ja erityisesti pils ovat minusta napsun verran suomalaisia verrokkejaan edellä.

Mielenkiintoista on myös se, että maassa isot panimot käyttävät pitkälti puolalaisia humalalajikkeita, joihin en ole muualla törmännyt. En hoksannut, että puolalaiset pienpanimot olisivat ottaneet tästä kaikkea irti. Aika paljon paikalliset käsityöpanimot ratsastivat perinteiset jenkkihumalat etiketeissään.

Viimeinen ja hämmentävin huomio liittyy puolalaisten tapaan käyttää olutta. Kun elohopea alkaa lähennellä nollaa, puolalaiset hakevat kaupasta siksarin bulkkia ja lyövät sen kattilaan. Perään kourallinen jouluisia mausteita ja pala sitruunaa, minkä jälkeen juoma nautitaan kuumana. Itse en noin viidellä mukilla saanut itseäni totutettua makumaailmaan, mutta kannattaa kokeilla, sillä grzane piwoa saa monista pubeista ja kahviloista. Tätä voi testata myös kotona.

Loppuun epävirallinen puolalaisten panimoiden top kolme. Näitä on näkynyt myös Puolan ulkopuolella, joten silmät auki.

1. Brokreacja: Todella kokeellista tavaraa. Tynnyrikypsytyksiä, outoja hedelmiä ja mahtavat etiketit. Prosessi ja brändi kunnossa. Joisin/5.

2. Pinta: Ykkösen tapaan tekee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Panimo Puola-skenen klassikon, Atak Chmielun, takana. Ovat tehneet myös sahtia!

3. Perun: Panimo, joka keksi tehdä olutta Puolan parhaalle vientituotteelle, eli metallibändi Behemothille. Ihanan okkultistista kuvastoa tarjoavat pullot pitävät sisällään myös laatuolutta. Ykkösvalinta kaikille, jotka vihaavat punkkia. Myös bändioluiden ulkopuolella vahvaa tekemistä.

2 thoughts on “Olutmaa Puola

  1. Samoja kokemuksia minullakin. Lisäisin myös sen, että koska Puolassa(kaan) ei ole siideri, eikä oikein rtd-kulttuuria näkee sielä paljon, kuuleman mukaan, naisille suunnattuja melko makeita hedelmillä ja marjoilla maustettuja oluita.
    Myös suuri fiksaatio Balttityyliseen Portteriin on voimissaan, tosin minun suuhuni osa näistä on ollut aivan liian mansikkahilloisia ja makeita.

Leave a Reply