Tässäkö tää oli? SOPP Oulu 2022

SOPPista raportoiminen on kuin musiikista kirjoittamista joka kuulemma on kuin arkkitehtuurista tanssimista – turhanpäiväistä hommaa, kun ei sitä oikein sanotuksi saa, vaikka monenlaista raporttia, analyysia ja ajoittaista vittuilua on yritetty. Tänä vuonna Ouluun on saapunut 15 panimoa ja yksi tiski Helsingin SOPPista ylijääneitä sveitsiläisiä oluita. Etukäteen kiinnostukseni herätti paikallisten panimoiden lisäksi vain Maku, joka oli kuitenkin harmittavasti jättänyt jännimmät oluensa (eli kaikki tynnyrikypsytetyt) junaradan toiseen päähän.

Vaikka panimokattaus ei herättänyt ihastusta, jokin SOPPiin vetää, sillä olin paikalla jo parisen tuntia ovien avaamisen jälkeen. Oulussa tapahtuu sen verran vähän, että eihän olutfestareita parane kokonaan jättää väliin. Toista se on Helsingissä, jossa satuin kesällä olemaan Rautatientorin SOPPin aikaan mutta ei käynyt mielessäkään, että olisin piipahtanut oluilla. Ja näkeehän SOPPissa tuttuja. Tällä kertaa ensimmäinen tuli vastaan noin 14 sekuntia sen jälkeen, kun olin saanut ensimmäisen oluen lasiin. Sellainenkin on Oulun SOPP.

Aikaisempina vuosina tarjolla on ollut esimerkiksi Salaman, Tujun ja Mallasseppien kaltaisia Suomen kärkipään panimoita. Yksikään tästä kolmikosta ei ole paikalla tänä vuonna, eikä mukana ole myöskään Olarin panimo tai Cool Head. Kun edellä mainitut eivät kaataneet olutta Helsingin, Turun tai Tampereen SOPPissa, miksipä ne sitä tekisivät Oulussakaan.

Tänä vuonna kiinnostavimmat oluet ovat Sonnisaaren tiskillä. König Boozer, vahva jenkkihumaloitu pils, oli mainio aloitus ja myöhemmin testaamani Nakufarmi Imperial Sour festareiden paras olut. En kauheasti piittaa kevyistä marja- ja hedelmäsoureista, mutta Nakufarmi ei onneksi ole millään tavalla kevyt eikä siinä ole tuoretiskien makuja haittoina. Sen sijaan Nakufarmissa on lähes sour IPA -asteikolle yltävä humalointi, intensiivinen happamuus ja moniulotteisuutta, johon on hankala keskittyä tuttujen kanssa rupatellessa. Olut on kuulemma kegitetty keskiviikkona, joten osa särmistä pyöristynee ajan myötä. König Boozer ja Nakufarmi ovat molemmat ensimaistossa SOPPissa.

Maistilan tiskin edustalla näytti kiertelevän koko iltapäivän ajan pieni jono. Monet Maistilan oluet olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta After Surf APA oli jäänyt aikaisemmin testaamatta. Olut oli juuri sellainen perinteinen ja helposti lähestyttävä APA kuin mainospuheiden perusteella odotin ja toivoinkin.

Nailo Brewingilta maistoin aivan tuoretta Dim-suklaaporteria, joka rumasta hieman kuraveden näköisestä ulkomuodostaan huolimatta oli varsin onnistunut kevyt portteri. Jos menisin SOPPiin viikonlopun aikana vielä uudestaan, tilaisin Nailon tiskiltä silti Beatia, koska siinäpä vasta on tyylissään onnistunut olut.

Kiinnostavia olisivat olleet SOPPin tavoin parhaat hetkensä jo kauan sitten ohittaneen Pyynikin Post Mortem (2017) ja Longrow 1st Fill Imperial Stout, mutta arki-iltana yritin vältellä kaikista vahvimpia oluita. Kummallakin oluella on hintaa yli 20 euroa, joten aivan halpaa lystiä Pyynikin imperial stoutien maistelu ei ole.

Festareiden positiivisin yllätys oli minulle entuudestaan tuntemattoman Karvilan panimon Simcoella ja HBC 630:lla humaloitu NEIPA. Palaset on kohdillaan oluen ulkonäköä myöten. Karvilan tuotteita ei taida olla Oulussa tarjolla, joten nyt kannattaa käydä maistamassa.

SOPP jatkuu vielä tänään perjantaina (klo 15-00) ja huomenna lauantaina (klo 12-00). Sisäänpääsy on tuttuun tapaan ilmainen kuuteen asti, ja muusikot aloittavat työnsä kahdeksan aikoihin, joten parhaan mahdollisen festarikokemuksen saamiseksi kannattaa olla liikkeellä ajoissa. Minulle eilisessä parin tunnin pyörähdyksessä oli riittävästi. Ensi vuonna uudestaan, kaikesta huolimatta.

-Jarmo

Leave a Reply