Olutta Norjassa – Narvik, Lofootit ja Tromssa

Kesän aikana sosiaalisen median perusteella näytti siltä, että tuttavapiiristäni noin kolmannes teki lomareissun Pohjois-Norjaan. Minäkin ehdin sinne heinäkuun lopussa, ihan kesälomani viime metreillä. Hyvä, että ehdin, sillä tällä hetkellä Norjaan matkustaminen on vaikeaa tuoreimpien matkustusrajoitusten vuoksi. Onneksi aina tulee uusi kesä!

Narvik

Reissun ensimmäinen etappi oli Narvik, jonne ajoimme veljeni kanssa Ruotsin läpi. Ennen matkaa olin kuullut varoittelua norjalaisten rajavartijoiden ja poliisien nuivuudesta Ruotsista tulevia kohtaan, mutta pääsimme yli ongelmitta, kun osasimme kertoa lähtöpaikkamme, määränpäämme ja sen, että emme tehneet Ruotsissa ylimääräisiä pysähdyksiä.

Jos matkaa Lofooteille mutta ei halua viettää ylenmäärin aikaa autossa, Narvik on mainio yöpymispaikka. Kauniit maisemat alkavat jo Ruotsin puolella Abiskossa, ja siitä eteenpäin apukuskin paikalta kuului “Oho!”, “Kato!” ja “Ei saatana!” koko matkan aina Kilpisjärvelle asti.

Oluiden suhteen Narvikin kohokohdaksi nousi yllättäen Nordlands Pils, ison panimon bulkkilager, joka maistui erinomaisen hyvältä rinneravintolassa Narvikfjelletille kiipeämisen jälkeen.

Narvikiin ei kannata matkustaa pienpanimo-oluen perässä, mutta jotakin sentään löytyi: Narvikgutenissa oli hanassa mainioksi osoittautunutta puna-IPAa E.C. Dahlisilta Trondheimistä, ja Furu Gastropubissa ilahdutti lähes täydellinen hampurilainen sekä asiallinen olutvalikoima, josta sillä hetkellä kiinnosti eniten vanha suosikkini Old Engine Oil. Kymmenisen vuotta sitten pidin Old Engine Oilia nimensä veroisena tummana ja tuhtina liemenä, mutta sen verran olutmaailma ja -maistelija ovat muuttuneet, että nyt se maistui “vain” hyvältä vanhan kansan portterilta.

Lounasolut Å i Lofotenilla

Lofootit

Edes omistautunein olutbloggaaja ei matkusta Lofooteille kaljan perässä, mutta jos olutta tekee mieli, Svolværin kylästä löytyy Styrhuset Pub, jonka olutlista hintoineen löytyy näppärästi Untappdista. Baarien hintapolitiikka noudatteli samaa kaavaa koko reissun ajan: hanaolut maksoi kympin, paikallisen pienpanimon pullo-olut kympin ja tuhdimmat oluet (quadrupelit, imperial stoutit ja barleywinet) noin 15 euroa, mikä tuntui muuhun hintatasoon nähden varsin kohtuulliselta. En tiedä enkä googlaa, kuinka suuri osuus hinnasta on Norjan alkoholiveroa, mutta joka tapauksessa hinnoittelu toimi, kuten lienee tarkoitus: maistelimme vähemmän mutta parempaa.

Svolværissa toimii myös Lofotpils-panimo, jonka pils ja kesälager maistuivat parhaimmillaan helteiseksi yltyneessä säässä. Lofotpilsin tuotteita ei tarvinnut erikseen etsiä, vaan niitä oli tarjolla käytännössä jokaisessa ravintolassa.

Hurtigruten

Hurtigruten-risteilyalus puksuttaa seitsemän päivää Bergenistä Kirkkoniemeen. Me astuimme alukseen Lofoottien Stamsundista, josta on 19 tunnin matka Tromssaan. Suosittelen! Laivamatka on hulppea, mutta matkaoluet kannattaa ottaa mukaansa Suomesta, napata Haaparannan tai Kiirunan Systembolagetista tai ihan viimeistään hommata Svolværin tai Narvikin Vinmonopoletista, sillä laivalla tarjonta oli niukkaa ja hintataso vielä vähän korkeampi kuin uskalsin arvata. Vinmonopoletissa bulkkioluet ja käyttökaljat vaikuttivat olevan ronskin hintaisia, mutta esimerkiksi Ægirin, Kinn Bryggerin, ja Nøgnen oluet sekä belgiklassikot näyttivät olevan suunnilleen Alkon hinnoissa.

Cafe Sånnin pullolistaa

Tromssa

Tromssa on eläväinen yliopistokaupunki, josta löytyy ainakin kolme panimoa: “maailman pohjoisin panimo” Mack ja heidän Mikrobryggeri-haarakonttorinsa, Graff Brygghus sekä Bryggeri 13 -niminen putiikki, jolla on myös oma baari keskuskadulla ja jonka jätimme tylysti testaamatta, koska oluiden Untappd-arvosanat olivat niin matalia. Tähän(kin) on maailma mennyt!

Tromssan olutbaareista suositeltavin on Agenturet Øl og Vinbar, jonka pullolista näytti kattavalta ja jolla oli vierailuhetkellä tarjottavanaan NEIPAa (Dry & Bitteriä sekä Peninsulaa) hanasta. 15 senttilitran maisteluannos maksoi kuutisen euroa, joten Helsingin hinnoissa liikuttiin.

Kehumisen arvoinen on myös erinomaisen viihtyisä Cafe Sånn, jonka pullolistoilta olisi löytynyt kaikenlaista kiinnostavaa, esimerkiksi olutta Huippuvuorilta. Päädyin testaamaan suurinpiirtein Kolarin korkeudella Bodøssa sijaitsevan Bådin-panimon mainiota ohraviiniä. Vertshuset Skarven vaikutti myös mukavalta, mutta sinne satuimme perjantai-iltana sen verran myöhään, että porukkaa oli liikkeellä paljon ja oluen tilaaminen oli siksi vaivalloista. Lopulta kuitenkin sain Nøgnen #500-DIPAn pöytään ja olin tyytyväinen.

Tromssan olutpaikoista todennäiköisesti kuuluisin ja ehdottomasti suurin on Mackin omistuksessa oleva Ølhallen. Isossa tilassa on reilut kolmekymmentä hanaa pääasiassa Mackilta ja Mack Mikrobryggeriltä, mutta joukossa näytti olevan myös Amundsenia muuta vastaavaa Norja-kräftiä. Olutta on siis tarjolla riittävästi, mutta ensivierailun perusteella baari tuntui hengettömältä hieman samalla tavalla kuin Oulun Teerenpeli.

Jarmo

Leave a Reply