Tallinn Craft Beer Weekend 2022

Tallinn Craft Beer Weekendistä, TCBW, alkaa olla kohta kaksi viikkoa aikaa. Tällaisten festareiden sulatteluun se on juuri sopiva aika. Miltä Tallinnassa kolmen vuoden tauon jälkeen näytti?

Seurueellamme oli lippu vain lauantaille, mutta paikalle oli toki päästävä jo perjantaina. Päivä kuluikin kahviloissa, kaljalla ja hyvin syöden. Baari/olutkaupa Koht tarjosi myös festareilla olevan Mad Scientistin tap takeoverin, jossa vierähti mukavasti aikaa. Samalla sai tehtyä hyvän sotasuunnitelman lauantaille, sillä hyvien tapojen mukaan festareiden olutlista oli etukäteen saatavilla.

Kerrataan vielä alkuun ne seikat, jotka erottavat TCBW:n mistään, mitä Suomessa on järjestetty. Ensimmäisenä nousee mieleen panimot, sillä lista on hengästyttävä. Euroopan kerman lisäksi paikalla oli muutama jenkkipanimo, kuten Holy Mountain. Hauskasti hypepanimoiden keskelle oli napattu myös Weihenstephaner tarjoilemaan omia klassikoitaan. Tällä kertaa mukana oli myös suomalainen panimo – CoolHead.

Toinen suuri erottava tekijä on se, että tapahtumassa raha ei enää vaihda omistajaa. Kaikki juomat kuuluvat lipun hintaan. Oluet annostellaan puolen desin maisteluannoksina, mutta mikään ei estä juomasta samaa olutta toistamiseen. Loppuillasta myös annoskoko nousee desin tienoille, kun panimot alkavat minimoida kotiin kannettavien oluiden määrä.

Kuten takan jonottanut pariskunta sanoi: “Ainoa festarijono, jossa ei vedetä pohjia”.

Lauantaina tapahtumaan jonottaessa muistui mieleen kolmas suuri totuus: TCBW on suomalaisten olutfestari. Jonossa en havainnut muita kieliä kuin suomea ja kuulumisia saikin vaihdettua äidinkielellä kivasti niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Suomalaisten suuri osuus yleisöstä ei sinänsä yllätä, mutta ei toisaalta lakkaa hämmentämästä.

Tapahtumapaikasta ja yleisistä järjestelyistä kirjoitin jo 2019 vierailun yhteydessä. Sen jutun voi tsekata tästä.

Kun lasi oli saatu ja istumapaikka löydetty, oli aika alkaa kittaamaan. Tällä kertaa jaksoin pelata Untappdia kolmen oluen verran, jonka jälkeen iski angstit päälle ja lopetin täppäämisen. Festari olikin paljon mukavampi kokemus ilman puhelimella istumista, mutta toisaalta oluista jäi mieleen vain ehdottomat kohokohdat.

Oluttarjonta oli pelkkää festarikamaa: souria, isoa stouttia ja vahvaa ipaa eri muodoissaan. Alla kolme poimintaa tarjonnasta.

CoolHeadin Cranberry Fudgesicle pääsi yllättämään puun takaa ja julistin tätä Tallinnan yössä festareiden parhaaksi olueksi. Todella onnistunut karpalon ja kinuskin yhdistelmä. Meinasin jättää CoolHeadin kokonaan väliin, koska “sitähän saa kotona”, mutta onneksi kaverit puhuivat ympäri.

Holy Mountainin Hand of Glory oli puolestaan kaltaiselleni barley wine -hörhölle todellista nannaa. Börbbäkypsytetty liemi oli jo siinä rajoilla, onko se liian makeaa, mutta kaikessa äärimmäisyydessään jäi mieleen. Puoli desiä oli juuri sopiva annos, mutta vähempään en olisi tyytynyt. 

Kolmantena haluan nostaa esille norjalaisen Lindheim Olkompanin kriekit: Coolship Cherry ja Coolship Schaarbeekse. En ole Belgian ulkopuolisilta panimoilta näin herkullisia kirsikkamehuja vielä tähän mennessä maistanut ja molemmat saivat hymyn huulille. Toisin kuin Hand of Gloryä, näitä olisi mennyt ämpäritolkulla.

Tällä kertaa välttelin tietoisesti ipa-johdannaisia ja villeimpiä soureja. Päälimmäinen fiilis olikin, että en juonut festareilla yhtään huonoa olutta. Kun oluita tuli juotua noin 30, se kertoo jotain festarin tasosta. 75 euron lipulle sai siis vastinetta.

TCBW oli jälleen elämys, joskin festareiden jälkeen nautittu chilipizza sai aikaan sellaisen närästyksen, että paluumatka meinasi mennä pilalle. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. 

Jos festareille mielii mukaan, niin lippujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Tapahtuma myydään loppuun minuuteissa.

–Sampo

Leave a Reply