TCBW – Etelä-Helsingin paras olutfestari

Tallinn Craft Beer Weekend, tuttavallisemmin TCBW, on suomalaisten olutharrastajien keskuudessa kasvanut maineeltaan jo legendaarisiin mittoihin. Mistään muusta oluttapahtumaa en ole kuullut muisteltavan moisella haikeudelle.

Minua on Tallinnaan houkuteltu usean ihmisen toimesta jo vuosia. Tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja raivasin kalenterista viikonlopun verran tyhjää kaljanjuontia varten. Ei oikeastaan edes harmittanut.

Kalenterin tilan raivaaminen ei TCBW:n kohdalla riitä. Liput eivät verkkokaupassa kauaa homehdu vaan niitä pitää olla kärkkymässä. Itselläni kävi tuuri ja matkaoppaanani ollut viiden TCBW:n veteraani hoiti liput verkkokaupasta myös minulle. Jos ensi vuonna tapahtuma kiinnostaa, niin ensimmäinen ylös laitettava päivämäärä on lippujen tuleminen myyntiin.

Yhden päivän lippu lauantaille kustansi tänä vuonna 75 euroa. Ymmärtääkseni tapahtuma on joka vuosi ruuvannut lipun hintaa hiukan ylöspäin. Mistään kalliista tapahtumasta ei silti ole kyse.

Festivaalikulttuurieroja

Tallinnan systeemi eroaa kotimaisista festareista yhdellä merkittävällä tavalla: lippu sisältää loputtoman määrän olutta. Saat sisälle astuessasi lasin, jonka kanssa sitten voi jonottaa panimoiden tiskeille. Sieltä setä/täti sitten kaataa sinulle noin desin verran haluamaasi juomaa. Raha ei siis sisäänpääsyn jälkeen vaihda oluen kohdalla enää omistajaa. Kuinka kätevää verrattuna kotimaisiin maksukorttihässäköihin!

Itse festivaalialue on jaettu kolmeen osaan. Suuren pääsalin lisäksi olutta sai myös kahdesta pienemmästä tilasta. Loppuunmyydyssä tapahtumassa mahtui mielestäni silti liikkumaan vaivatta. Myös olutta sai pääosin ilman jonoja. Muutama panimo onnistui keräämään sen verran hypeä, että jonoja kertyi. Esimerkiksi AF Brew keräsi sen verta kiinnostusta, että jätin heidän oluensa suosiolla väliin.

Olutta oli jokaisella panimolla tarjolla kaksi kappaletta kerrallaan. Kuuden tunnin festari oli ajallisesti jaettu kahteen osaan. Puolessa välissä vaihtuivat myös hanoissa olevat oluet. Jokaisella panimolla oli siis tarjolla neljä olutta per päivä. Tarkat oluiden speksit aikatauluineen pystyi tarkistamaan kätevästi paikanpäältä saatavasta ohjelmalehtisestä.

Puitteet kunnossa

Industrialismia parhaimmillaan.

Festivaalipaikkana toiminut Kultuurikatel, eli Kulttuurikattila, oli paikkana ihastuttava. Vanha sähkölaitos on sopivan robusti tila oluen litkimiseen. Sokkeloisesta luonteestaan huolimatta paikkaa ei voi kuin kehua. Esimerkiksi vessoihin ei tarvinnut jonottaa ollenkaan.

Toinen itselleni tärkeä seikka on istumapaikkojen riittävyys. Ja niitähän riitti. Seurueemme ryntäsi heti sisään päästyään paniikinomaisesti varaamaan pöytäpaikkaa, mutta tyhjiä pöytiä olisi löytynyt vielä pahimpaan ruuhka-aikaankin ilman ongelmia. Minä ja heikko selkäni kiitämme!

Ruokapuolesta huolehti sisäpihalle pystytetyt ruokakopit. Myös Kulttuurikattilan oma ravintola palveli festivaalin asiakkaita. Seurueemme kävi eri aikaan syömässä ja kokemus vaihteli ajankohdan mukaan. Noin kolme tuntia ovien avautumisen jälkeen ruokaillut ystäväni odotti hampurilaista 45 minuuttia. Itse söin festivaalien loppupuolella ja ruokakopeilla ei ollut kuin kännisiä HPK-faneja huutamassa ”KERHO!”, joka sai oululaisen mieleni järkkymään. Siksi oli tärkeää saada myös ruoka nopeasti.

Sivuhuomautus: kendo vittuun myös Virosta 😉

Mainittakoon järjestelyjen hyvistä puolista myös se, että vesipisteitä oli riittämiin. Ja mikä tärkeintä: mitään järjestyshäiriöihin viittaavaakaan en havainnut koko illan aikana. Hienoa!

Vaarana stouttiähky?

Untappdiä pystyi seuraamaan isolta ruudulta.

Join festivaalien aikana 32 olutta. Tällaisesta määrästä on turha alkaa mitään syvempää analyysiä rustaamaan, mutta muutama huomio jäi mieleen.

Etukäteen minua peloteltiin, että tapahtumassa voi iskeä stouttiähky. Ja kyllä, stoutteja oli tarjolla viljalti. En silti kokenut, että en olisi löytänyt muuta juotavaa. Lasissa kävi lähes koko oluen kirjo, vaikka on myönnettävä, että suosin hiukan tummempia ja vahvempia oluita. Muutama matkaseurueeseemme kuulunut ”En juo kaljaa, mutta sourit on hyvejä” -tyyppi löysi myös juotavaa koko illaksi.

Keskimäärin festivaalin oluet olivat todella laadukkaita. Untppd-arvosanat heiluivat itselläni nelosen ympärillä koko illan. Reissulta jäi mieleen kolme olutta. Kaksi niistä hyvässä ja yksi pahassa. Edetään hampurilaismallilla.

Festivaalien paras olut omaan suuhuni oli Untappd-arvosanojeni mukaan Brouwerij De Molenin Smooth & Sassy Bourbon Barrel Aged barleywine. Törkeän siirappinen suutuntuma toi mieleen mämmin, johon oli sotkettu pekaanipähkinöitä ja kermavaahtoa. Ainoa olut, jota hain toisen lasin.

Festareiden kauhein ilmestys oli Käblikun Tom Yum Mun. Itse asiassa joimme tämän ennen festareita, mutta kun näin oluen festivaalioluiden listassa, niin nousi inhon väreet pitkin selkää. Olut, joka yrittää olla Tom Yum -keittoa. Rakastan Tom Yumia ja olutta, mutta tämä oli aivan karmea ilmestys. Makeaa sitruunan makuista käsisaippuaa. 0/5. Yök!

Festivaalien mieleenpainuvin olut oli veistetty samasta puusta Käblikun hirvityksen kanssa. Kiinalaisen Jing-A Brewingin Hot and Sour Soup oli gose minun makuuni. Inkiväärioluissa on aina häirinnyt se, että ne eivät maistu inkivääriltä. Tämä maistui ja tuntui. Inkivääri poltti kurkkua oikein kunnolla joka kulauksella. Myös lisätty chili muistutti mukavasti olemassaolostaan. Hämmentävä, mutta onnistunut olut.

Muuten tarjonnasta jäi mieleen venäläisen STAMM Beerin oluet. Itselleni ennestään tuntematon panimo, jonka jokainen olut toi hymyn huulille.

Räägid sa soome?

Kaiken kaikkiaan reissu oli loistava ja matkaseurueessa vannotettiin, jotta ensi vuonna uudestaan. Ja mikä jottei: hieno festari, ihania ihmisiä ja hyvää olutta.

Ainoastaan yksi asia jäi mietityttämään. En rehellisesti kuullut koko lauantaina aikana muuta kieltä kuin suomea. Tai tiskeillä piti veistellä englanniksi, mutta esimerkiksi jonoissa oli aina edessä ja takana suomalaisia. TCBW – Etelä-Helsingin paras olutfestari?

Loppuun vielä kuvakevennys siitä, mitä 32 olutta ja Stillwater Artisanalin tarra saavat aikaan.

Sampo

5 Oluen jälkeen,
15 oluen jälkeen.
32 oluen ja 20 liekkisiiven jälkeen.

Leave a Reply