Kaljaa ja kärkkäriä

Estetiikka edellä!

Lapsuus ja nuoruus ovat viattomuuden ja onnellisuuden aikaa. Usein pakettiin kuuluu myös se, että ei ole kovin fiksu. Itsellä tämä ominaisuus näkyi muun muassa siinä, että luulin pitkään, että kärkkäri on mikä tahansa käristetty makkara.

Viimeistään muutettuani Ouluun minulle selvisi, kuinka väärässä olin ollut. Käristemakkari, Kärkkäri, on Oulun mustamakkara. Paikallinen herkku ja ylpeys, jota saa lähes jokaiselta grilliltä. Ja sillä ei ole mitään tekemistä hiillosmakkaran kanssa!

Kotivaran valmistama lihajaloste on käytännössä ryynimakkara ryyditettynä salaisella mausteseoksella. Minun suuhuni Kärkkäri maistuu perinteisen ryynimakkaran ja hiillosmakkaran yhdistelmältä ja on omia grillisuosikkejani. 

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että paikallismakkaroista Tampereen mustamakkara on minun mielestäni vielä napsun Kärkkäriä parempaa, mutta loistavia ovat molemmat.

Kaljaa ja Kärkkäriä ei ole tullut liiemmin yhdisteltyä. Tämä johtuu siitä, että Kärkkäriä nautitaan grilliltä laskuhumalassa kaljanjuonnin jälkeen. Eli Kärkkiä on tullut nautittua laskuhumalassa tai selvinpäin. Ikäviä olotiloja molemmat, joten asia piti korjata ja parittaa Kärkkäriä kaljan kanssa.

Oluiksi valikoitui lähimarketin hyllyltä kolme paikallista olutta, joiden kuvittelisin toimivan hyvin Kärkkärin kanssa. Kärkkärit hain Puolivälinkankaan Järvigrilliltä.

Sonnisaari Kraaseli, witbier 5,1 %

Sonnisaari Kehrä, Haze lager 5,5 %

Maistila Hietasaari saison, 5,4 %

Lähdin ensimmäisen ryynärin kimppuun Hietasaari saisonilla. Mausteisuus tukee kivasti Kärkkärin makua  ja väitän, että ruis juttelee ryynien kanssa mukavasta. Kokonaisuutena taittaa Kärkkärin maltaisuutta. Oikein maittava ja helppo yhdistelmä.

Seuraavaksi Kraaseli. Oluen överit korianterinsiemenet ovat minun suuhuni Kärkkärin kanssa hiukan liikaa. Makkaran rasva saa siementen maun taittumaan erittäin makeaksi, joka ei ole maailman miellyttävin. Sinänsä harmi, koska Kraaseli toimi paljaaltaan minulle tosi hyvin. Ehkä liian äärimmäinen olut, vaikka witbieri onkin, makkaran kylkeen.

Kehrä oli Kärkkärin kanssa puolestaan erittäin kaksijakoinen kokemus. Aivan makupaletin alussa tulevat trooppiset hedelmät toimivat todella hyvin. Vähän kuin ottaisi makkaran kanssa mangososetta! Valitettavasti lopun katkerot ovat taas melko hirveä kokemus rasvaisen Kärkkärin kanssa. Ei jatkoon.

Kehrä sai miettimään, että ehkä joku trooppisen sour voisi toimia Kärkkärin kanssa. Testi oli myös jälleen kerran osoitus siitä, että minun suuhun ruokajuoman pitää olla todella yksinkertainen. Oluena pidän Kehrästä ja Kraaselista Hietasaarta enemmän, mutta ruoan kanssa saison vei voiton. 

Kärkkäri täytti tänä vuonna muuten 65 vuotta. Onnea!

–Sampo

Leave a Reply