SOPP Oulu 2021

Eilen torstaina käynnistyi Oulun SOPP laskujeni mukaan jo viidettä kertaa. Juhlan tunnelmaa karsi aikaisempia vuosia vähäisempi panimotarjonta, jossa ei kovien paikallisten lisäksi ollut oikeastaan kuin yksi kiinnostava panimo – ensimmäistä kertaa Oulussa vieraileva Mallassepät.

Maistila ja Sonnisaari ovat perinteisesti varautuneet kotikaupungin SOPPiin lukuisilla uutuuksilla. Sonnisaaren tämän vuoden uutuudet ovat Nilikki West Coast IPA ja Pullukka NEIPA (jo toinen nimikko-olut kuukauden sisään tälle bloggaajalle), joten tarjolla on sekä kirkasta ja tukevasti humaloitua että hedelmäistä ja mehuista. Maistila esitteli vain yhden uuden oluen, mutta se on sitäkin kiinnostavampi Tallahaze NEDIPA, jolla on vahvuutta kunnioitettavat 9 %. “Tuplan pitää olla tupla”, panimolta linjattiin.

Etukäteen ajattelin keskittyväni Mallasseppien tarjontaan, kun Maistilaa ja Sonnisaarta on tarjolla myöhemminkin, mutta Mallassepiltä päädyin maistamaan vain sahtia. Tarjolla oli kyllä myös tuttuja maitokauppavahvuisia ja Helsingissä erinomaiseksi tuomitsemaani MOAB-TIPAa, mutta pienen maistiaisen perusteella se ei ollut 5 viikossa paremmaksi muuttunut. Maistilan ja Sonnisaaren uudet IPAt olivat odotetun erinomaisia, mutta illan positiivisin yllätys taisi kuitenkin olla Lammin Sahdin Nitro-sahti. Eipä tiennyt poika, kuinka hitaasti liikkuu tieto pitkin Pohjanmaata (netissä tai paikan päällä ei ollut juomalistoja, joten tällaista olutta en tiennyt olevan valikoimissa) eikä arvannut, että sahdille nitrokäsittely tekee noin hyvää. Onneksi tietäjät tiesivät vinkata.

Vuosien saatossa olen huomannut, että paras taktiikka miellyttävän SOPP-vierailun aikaansaamiseksi on mennä paikalle niin ajoissa, että ehtii kotiin ennen kuin bändit aloittavat festarivieraiden viihdyttämisen. Torstai on osoittautunut parhaaksi päiväksi, sillä ryysistä ei pääse muodostumaan ja yksikään kiinnostava olut ei tietenkään ole vielä loppunut. Tämän vuoden SOPPissa väenpaljous ei ainakaan avauspäivänä muodostunut ongelmaksi, vaikka ei torilla autiotakaan ollut. Moni tuntemani oululainen olutharrastaja päätti kuitenkin jättää tämän vuoden karkelot väliin, kun 12 panimon joukossa ei ollut riittävästi kiinnostavia nimiä. Ja eipä heitä voi syytellä, kun tosiasia on, että tusinaan mahtuu Pyynikin ja Stallhagenin kaltaisia tekijöitä. Väljyydestä johtuen SOPPissa oli erittäin leppoista eikä jonottelua tai ruuhkassa pönöttelyä osunut kohdalleni lainkaan. Bändilavakin oli pystyttämättä, mikä ilahdutti.

Se se vaan on sillä lailla, että vaikka Oulunkin SOPPissa on paljon mälsää, aikansa voi käyttää paljon huonomminkin kuin oluita maistelemalla. SOPP jatkuu vielä tänään ja huomenna, joten nauti hyviä oluita, ole ihmisiksi ja muista, ettei SOPPissa ole “koronasyistä” yhtään juomapistettä, joten vettä kannattanee vetää pohjiksi tai salakuljettaa vaikka lahkeessa, rintaliiveissä tai Pringles-purkissa festarialueelle, jollei halua juoda liki oluen hintaista pullovettä.

-Jarmo

PS. Humaloidut kävi SOPPissa myös vuonna 2019 ja 2020. Kaksi vuotta sitten jo todettiin, että SOPP ei ole harrastajan olutfestari.

2 thoughts on “SOPP Oulu 2021

  1. Mitä mahtanee tarkoittaa “Pyynikin ja Stallhagen kaltaiset”? Pyynikillä oli todella loistava bretta-olut, sekä mahtavat barley wine ja porter. Näytti siinä jonoa koko ajan olevan, että muillekin vissiin maistui. Stallhagenia en maistellut. Nitro-Sahti oli mullekin ykkönen, tuommoista kun saisi paikallisistakin.

  2. Hyvä, että oluet maistuivat ja että jonoakin oli! En käynyt Pyynikin tiskillä edes vilkaisemassa valikoimaa, kun pidän panimoa aikaisempien kokemusten perusteella aika kehnona. En tosin ole maistanut Pyynikin villihiivaolutta tai barley winea ja portereistakin muistaakseni vain Vahvaporteria.

Leave a Reply