Vieraskynä: Kaksin aina kaunihimpi? Viski oluen rinnalla

Olutta ja viskiä olutlasista.

Kun viskien maahantuojan edustaja ja panimon perustaja laittavat hynttyyt yhteen ja järjestävät oluen ja viskin paritusiltaman, odotukset ovat korkealla. Hyvin suurella todennäköisyydellä valtavan viskitietämyksen ja massiivisen oluttietämyksen omaavat henkilöt pystyvät löytämään hyviä maistelupareja. 

Olut-viski-maistelun pitivät Mallaskellari-panimopubissa 31.1.2020 Jarkko Nikkanen ja Oulun oman Maistila-panimon Joni Harju. Näiden herrojen maisteluita on ollut Oulussa useita (itsekin osallistuin toista kertaa), mutta myös muualla Suomessa. 

Illan aikana maistoimme neljää olutta, joille kaikille oli etsitty sopiva viski pariksi. Lisäksi kuulimme kaskuja viskien ja oluiden maailmasta sekä aiempien maisteluiden kohokohdista. Mielenkiintoista oli kuulla myös maailmalla jyräävistä alkoholitrendeistä ja olueiden synnystä.

Illan lähtökohtana oli ollut se, että Maistila-panimon oluille etsitään sopiva viskipari – ei päinvastoin. Tastingin aikana kuitenkin on tietysti mahdollista, ja vetäjien mukaan suotavaakin, kokeilla oluita ristiin myös muiden viskien kuin sille valitun parin kanssa. 

Viski oluen pariksi

Pari kiinnostavaa faktaa, jotka opimme, olivat muun muassa se, että koska Jarkko vaikuttaa pääosin stadissa ja Joni Oulussa, silloin tällöin Suomen poikki risteilee sekä olut- että viskisamplejä. Ihan kauhistuttaa se tilanne, että lakkojen ja muiden postinkuljetusongelmien vuoksi jumiin logistisiin keskuksiin jäisi näitä välillä tyyriitäkin mallasnesteitä. Lähettäjiä itsejäänkin kuulemma välillä jännittää kuinka lähetysten käy.

Toisena tiedonmuruna Jarkon arvion mukaan noin 10 % olut-viski-pareista toimii, joten tastingiä varten joudutaan maistelemaan melkoinen määrä alkoholeja. Vaikka ajatustyötä olisi tehty etukäteen, mielikuvittelun kautta luodut parit eivät aina kielellä toimikaan. Ajatukset alkoivat laukkaamaan tietysti kotitastingien järjestämisen suuntaan.

Halukkaille kotitastingin pitäjille ja muille kiinnostuneille tämän postauksen lopussa on vielä koottuna lista neljästä olut-viskiparista. 

Oluiden houkuttelemana tastingiin

Itse olen muutamia oluttyylejä (vahvat porterit, barley winet ja tynnyrikypsytetyt oluet) lukuun ottamatta ehdottomasti enemmän oluen- kuin viskinjuoja. Illan mielenkiintoisinta antia minun näkökulmastani olivatkin oluet, joista yhtä, Cellarer-nimistä luumulla maustettua belgi-tyyppistä tuotetta, ei ole vielä myynnissä ja joista toinen, Musta hurma, oli aivan vastikään tullut markkinoille ja siksi oli myös valtaosalle osallistujista uusi tuttavuus. 

Mouru-nimistä belgiä en ollut maistanut, ja sitä täytyy päästä vielä uudelleen siemailemaan kaikessa rauhassa. Maistilan mukaan koko makumaailma tulee belgihiivoista, ja siksi tämä oli jännä makuelämys.

Viskeistä todennäköisesti mitään ei olisi tullut ilman tätä tastingiä maistettua. Näistä eniten yllätti Jim Beam Black, sillä viskeistä yleensä bourbonit (vähiten Jim Beam) eivät ole itselle maistuneet. Tässä oli kuitenkin pehmeyttä, makeutta ja pippurisuutta, jotka veivät kielen mennessään. Ardmoren Legacy ei puolestaan juurikaan iskenyt, savuiset viskit eivät ole koskaan olleet suosikkejani. Tätä tuotetta on voinut juoda myös huomaamattaan: viski on kuulemma Teacher’s-blendin pohjana

Olutta viskillä

Makuparien eteen oli selvästi nähty vaivaa: parit toimivat lähes kaikkien osallistujien mielestä hyvin. Itselleni huonoiten toimi happaman Kärmessydämen ja Ardmoren liitto, jossa tuntui, että oluen hedelmäisyys (ilmeisesti punainen viinirypäle) jyräsi ensin ja sitten Ardmoren savu jäi ikävästi kitalakeen, vaikka happamuus leikkasikin nokisuutta. Minulle molemmat toimivat paremmin yksinään.

Suosikkini oli Lakeuden Panimojuhlien yleisösuosikin, vadelma-mustaherukkasour Mustan hurman ja Knob Creek Ryen yhdistelmä. Tässä tosiaan tulos oli enemmän kuin osiensa summa: olutta, viskiä ja sitten olutta siemaistuaan suussa tunsi anismaisen raikkauden, jota kummassakaan ei yksin selvästi maistunut. Lisäksi jälkimakuun ilmestyi hämmentävästi salmiakkisuutta tai ruutimaisuutta, kuten joku kuvasi. Nikkanen kuvasi yhdistelmää myös ässämixmäiseksi ja osui mielestäni kuvauksella aika nappiin. 

Tällä kertaa oluiden ja viskien ristiinmaistelu (olut parista 1, viski parista 2 ja niin edelleen) ei kuitenkaan tuottanut kovinkaan miellyttäviä, tai ainakaan toisiaan täydentäviä, makuelämyksiä. Se kenties johtui siitä, että kaikki neljä parivaljakkoa olivat aika erityyppisiä.  

Summa summarum

Loppukaneettina hinta oli kohtuullinen (25 €), tasting oli täynnä ja osallistujissa oli useampia naisiakin sekä kaikki juomat olivat yksittäin juotavia tai erittäin juotavia. Oli myös kiva bonus päästä maistamaan Maistilan olutta, joka ei ole vielä markkinoilla. Lopussa järjestetyssä lyhyessä suosikkipariäänestyksessä kaikki kombinaatiot saivat ääniä. Yhdistelmien makumaailma oli mielestäni loppua kohden intensiivisempi eli kevyemmistä yhdistelmistä aloitettiin ja vahvempiin ja erikoisempiin kuljettiin, kuten tastingeissä usein. 

Mallaskellarikin toivottavasti sai arvokasta lisäkokemusta tastingien järjestämisestä. Olin itse hieman yllättynyt siitä, että parit tarjoiltiin pöytiin yksi kerrallaan ja ilman paperilappusta, jolle parit 1–4 olisi voinut asetella, jotteivat lasit ja parit mene sekaisin. Lisäksi olisin kaivannut vesilasia (pillillä!), jonka toki sai pyytämällä. 

Oululaisena, kielitieteellisen alan koulutuksen saaneena Jarkon pamlaama stadin slangi ja daamit, bisset, brenkut, snadit ja freesit asiat sekä stedailu, funtsiminen ja dörtsisti ineen tuleminen pistääkin naurattamaan sisäisesti. Kukaan ei kumma kyllä kysynyt yhdestäkään ilmauksesta, itselle osa niistä oli aivan vieraita.

Stadissa Oulua pidetään maaseutuna ja oululaisia varmasti hyvinkin juntteina, mutta toivotaan, etteivät pääkaupungin vieraat ole tietoisia niistä kaikista aivan karmeista stereotypioista, joita pohjoisessa Stadin slangiin ja stadilaisiin liitetään. :’D Kiinnostuneille lisätietoa löytyy tästä Mannisen Eeron (2015, Oulun yliopisto) suomen kielen oppiaineen pro gradusta Oululaisten nuorten käsityksiä pääkaupunkiseudun puhekielestä. 

http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504161402

KATTAUS

pari 1: 

Kärmessydän (Maistilan rose style sour ale, 6 %) – Ardmore Legacy

  • näistä yhdistelmistä allekirjoittaneelle ainoa, joka ei maistunut 

pari 2: 

Cellaler (Maistilan tuleva luumulla maustettu belgi-olut) – Jim Beam Black (extra-aged bourbon)

  • olut ei vielä myynnissä
  • tosi samantyyppiset juomat ja tasapari, jossa kumpikaan ei jyrännyt toista

pari 3: 

Mouru (Belgian strong ale, 10 %) – Highland Park 18-v. 

  • intensiivinen yhdistelmä, jossa olut sai hennon savun katoamaan, ja yhdistelmä makumaailma oli moniulotteinen (raikas, pähkinäinen, makea)

pari 4: 

Musta hurma (vadelma-mustaherukka sour ale, 5 %) – Knob Creek Rye

  • oma ja niukalla käsiäänestysenemmistöllä yleisön suosikki 
  • mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa molemmat juomat vaikuttivat toistensa makumaailmaan ja joka sai miettimään, että tämä maistelu antoi jotain, joka yllätti totaalisesti

-Tanja

Leave a Reply