Oluella Tukholmassa

Tukholma on kaunis, kiinnostava, trendikäs ja kaiken lisäks lähellä. Tukholma saattaa olla jopa liian lähellä, koska reissuja miettiessä mieleen juolahtaa yleensä kaukaisempia kohteita. Edellisen kerran kävin Tukholmassa vanhempieni ja veljieni kanssa ennen vuosituhannen vaihdetta ja nyt heti perään Pohjoisen hiihtolomaviikolla vuonna 2024.

Puolison kanssa reissatessa matkat eivät ole pelkkää oluella istumista, joten vaikka olimmekin Tukholmassa viisi ja puoli päivää, osa kiinnostavista olutravintoloista jäi testaamatta. Muutaman päivän perusteella Tukholman olutpaikat voi kuitenkin raa’asti ja yksinkertaistaen jakaa kahteen kastiin: on pitkään toimineita perinteisiä olutravintoloita ja toisaalta maineikkaan pienpanimon nimellä ratsastavia NEIPA-keitaita.

Tukholman olutravintoloista puhuttaessa on vaikea ohittaa Omnipolloa, jonka Hatt Södermalmilla tarjoaa erinomaista pizzaa ja suunnilleen kymmenen oluen hanavalikoiman. Pieni kuppila oli lauantai-iltana aivan täynnä, mutta pöytäpaikka vapautui sopivasti ja onnekkaasti. Ravintolan nimikko-IPA oli mainio, mutta Omnipollon Pilsner se vasta maistuikin hyvältä pizzan kaverina.

Etukäteen olin eniten innoissani vierailusta Omnipollos Kyrkassa, joka on pienen matkan mutta hyvien kulkuyhteyksien päässä Sundbybergissä. Omnipollon kirkko oli sekin yllättävän pieni, mutta maanantaina onneksi mukavan väljä. Komea tila, laajahko valikoima Omnipolloa, soft serve sourit ja ihan kelvolliset hampurilaiset olivat pienen retkeilyn arvoisia.

Reissun paras olutvalikoima taisi olla Stigbergets Fotissa, jossa oli Stigbergetsin omien oluiden lisäksi pitkä rivi vierailijoita. Yli kolmenkymmenen oluen hanavalikoiman parissa olisi viihtynyt useammankin tunnin, mutta kolmeen maisteluannokseen oli tyytyminen, eikä tähän kolmikkoon mahtunut yhtään Eleleveniä, Chad Beeriä tai Nerdbrewingiä, jonka/joiden viikonlopun mittainen hanavaltaus oli sunnuntaina lopuillaan.

Reissun ensimmäiseksi olutkohteeksi valikoitui liki 30 vuotta toiminut Akkurat, jossa myös oli mittava valikoima kiinnostavia oluita erityisesti pullolistalla. Alkupalaksi Oppigårdsin ja Närken dobbelbock, seuraavaksi Cloudwateria caskista ja siitä kohti muita seikkailuja. Hyvä fiilis jäi, ja lupasin itselleni käydä Akkuratissa toisenkin piipahduksen, mutta sille ei tällä reissulla ollut sopivaa tilaisuutta.

Aivan hotellimme vieressä sijaitsevassa Man in the Moonissa ehdin sentään piipahtaa kahdesti yhdellä. Akkuratin tavoin kolmekymppinen Man in the Moon vaikutti aluksi jopa vähän turhan fiiniltä pelkän oluen tilaamiseen, mutta asiointi onnistui onneksi mutkattomasti suoraan tiskiltä. Kohtuullisen mittavassa hanalistassa oli vahva jenkkipainotus ja useampi ennestään tuntematon panimo, joiden väliltä joutui sokkona valitsemaan, kun asiakaspalvelun tuoksinnassa Untappd-selvitystyölle ei oikein ollut tilaisuutta.

Pieneksi virheeksi ja harmiksi osoittautui se, ettemme käyneet kertaakaan Zum Franziskanerissa, vaikka kävelimme sen ohi ties kuinka monesti matkalla Vasastanista Södermalmille ja takaisin. Kaipa paraatipaikalla sijaitseva ravintola sai veikkaamaan koko operaatiota turistien koijaukseksi ja vasta viimeisenä iltana huomasin, että hanavalikoimassa olisi ollut ainakin Spezial Märzeniä ja Cantillonia. Ensi kerralla sitten tämäkin!

Vaikka ehdin maistaa useamman erinomaisen makukaljan, reissun selvästi paras olut oli Gamla Stanin napakasti nimetyssä Maria Ölverkstad/Barrels Burgers & Beer/Tritoniassa nautittu Mariatorgetsin Blend #8, jossa viskitynnyröity IS, vaahterasiirappitynnyrissä marinoitunut barley wine ja mausteeksi höystetty kookos olivat erinomaisen pehmeästi tasapainossa. Hanalistalla olisi ollut myös Bottle Logicia, mutta jätin tilaamatta, kun ei se kuitenkaan olisi pärjännyt ruotsalaiselle.

Erityisen mukavaa Tukholmassa on se, että ilmeisesti lainsäädännön kannustamana jokaisesta olutravintolasta sai ruokaa. Oli kyse sitten ihan oikeasta ruoasta tai pelkästä välinäppäsestä, yhtään huonoa annosta ei tullut vastaan. Ja kun ruoasta tuli puhe, en malta olla kehumatta Guest Izakayaa, jossa oli hanalistalla muutama olut, pulloissa hyvä valikoima sakea ja lautasella erinomaista sapuskaa, ja 800 graderia, jossa pizza oli vielä Omnipollos Hattinkin vastaavaa asteen tai 800 parempaa sekä Södermalmin viipalekiskassa että erityisesti Vasastanin ravintolassa. Olutta taisi molemmissa olla tarjolla vain persoonattoman italialaisen lagerin verran, mutta sillä ei ole kauheasti väliä, kun ruoka on niin hyvää.

Lopuksi ennustus. Jos Tukholma on vielä internetinkin aikana trendeissä vuoden tai pari Suomea edellä, uskallan luvata, että lagerin vuosi koittaa Suomessa (viimeinkin!/taas!) kesäkaudella -25. Varsinkin saksalaiset pohjahiivaoluet olivat Tukholmassa valtavan hyvin edustettuna, kun Stigbergets Fotissa oli tarjolla useampaa Rothausia ja kun Kungsholemenin Flying Scotsmann Innissa vietettiin Saksa-viikkoja, jolloin Deyan, Outer Rangen ja muiden nimekkäiden panimoiden neipojen rinnalla oli kymmenkunta perinteistä saksalaista olutta. Zum Franziskaner henkii Saksaa jo nimessään ja lisäksi Akkuratin nurkilla saksalaiseen ruokaan ja saksalaisiin oluisiin keskittyvä Bierhaus näytti olevan täynnä aina ohi kävellessämme, eikä sieltä pikaisella piipahduksella arki-iltana meinannut löytyä yhtään jakkaraa janoiselle asiakkaalle.

Leave a Reply