Kuten varmasti hyvin tiedätte, Maistila jää “määrittelemättömälle tauolle” tämän viikonlopun jälkeen. Kaarnatien panimomyymälä palvelee vielä tänään ja huomenna iltakuuteen, ja se on sitten siinä. Maistilalla on takanaan nopeasti laskettuna 7,5 vuotta ja varovaisesti arvioituna* pitkälle 300 erilaista olutta. Elokuussa 2015 Poukamaa ja Kotomettää Roosterissa maistaessani en ollut erityisen vaikuttunut, mutta jo saman syksyn aikana esimerkiksi Saison de Patio, Kaira ja Jälkipeli tekivät selväksi, että osaamista ja näkemystä löytyy. Sen jälkeen meno on vain parantunut.

Reilussa seitsemässä vuodessa ehtii paljon. Ensimmäisenä mieleen tulevat Maistilan kesäinen patio, jossa olut löysi viskinsä ja viskille tiedettiin sopiva olut, Roosterin ruoka-, olut- ja viskitastingit, Maistilan yhdessä Sonnisaaren ja Ylikylän kanssa järjestämät pienimuotoiset oluttapahtumat, lukuisat mukavat juttutuokiot ja tietysti lukemattomat erinomaiset oluet, joista listasimme kuusi ikimuistoisinta.

Humaloitujen ikimuistoisimmat Maistilat

Blbrr Purpp

Tämä panimon alkuhämärässä lanseerattu kalja aukaisi minun silmät sille, että nyt tulee Oulusta kovaa souria. Mustikkaa oli kuulema sen verran reilusti oluessa mukana, että panimo näytti panopäivän jälkeen teurastamolta ja Harjun veljekset vannoivat, että tätä ei tehdä enää koskaan. Sampo

Tripel

Tripel on parhaimmillaan hieno oluttyyli, ja Maistila on alusta asti ollut erityisen hyvin kotonaan belgihenkisten oluiden parissa. Näistä lähtökohdista Maistilan Tripel ei mitenkään voinut epäonnistua. Tripel sattui ilmestymään aika lailla samoihin aikoihin Rochefortin Tripelin kanssa, eikä hävinnyt trappistille juuri ollenkaan. Maininnan ansaitsee myös erinomainen Quad, jota en kuitenkaan kehtaa maistella rinnakkain Rochefortin vastaavan kanssa, vaikka molempia on kellarissa jemmassa. Ei R10:lle toisaalta mikään muukaan olut pärjää. Jarmo

Brett Sonja

Brettalla käytetty tupla-IPA on minusta yksi Maistilan rohkeimpia oluita, joka sisälsi suuria makuja ja tunteita. Suurena Conan-fanina myös nimi ja etiketti jäivät mieleen, vaikka Red Sonja on kyllä täysin ala-arvoinen elokuva. Hieno olut, joka jäi ymmärtääkseni niin ikään kertaluonteiseksi eräksi. Sampo

Bastet

Maustettu imperial stout ei ole se tyyli, josta uupuisi tarjontaa tai kilpailua. Tälläkin saralla Maistila erottui silti edukseen. Bastet on upea kahvinen jälkkäri, jossa makeus, kahvin aromit ja paahteisuus sekä pehmeys ja juotavuus ovat komeasti tasapainossa. Bastet on Jarmo

Appelsiiner

Minulle Maistila jää muistoihin erityisesti soureista. En sano, että Appelsiiner on tässä kastissa panimon paras tuotos, mutta minulle se mieleenpainuvin. Tähän on myös selkeä syy: olut nimittäin maistuu aivan yksi yhteen tiikerijäätelölle, jota isoäitini tarjosi aina lapsenlapsilleen, kun kylässä käytiin. Positiiviset makumuistot kantavat koko elämän läpi, vaikka tiikerijäätelö on kyllä melkoinen lama-ajan herkku. Sampo

Tonkka

Tonkka on jäänyt mieleen Maistilan (ja muistaakseni Oulun) ensimmäisenä growler-myynnissä olleena tuotteena ensimmäisenä koronakeväänänä. Tonkan jälkeen Maistila on saanut aikaiseksi parempaakin NEIPAa, mutta Tonkka avasi polun ja NEIPA-tulvaportit. Hyvä niin! Jarmo

Poukamasta ja Kotimettästä on pitkä tie Alppilaiseen, joten hengähdys ja uudet tuulet ovat ansaittuja, vaikka panimotoiminnan seisahtuminen asiakkaita harmittaakin. Kettulogoinen päähine pois päästä ja syvä kumarrus!

-Jarmo

*Olen Untappd-merkintöjen perusteella maistanut 210 Maistilaa, enkä tietenkään ole läheskään kaikkia ehtinyt testaamaan.