En ole hetkeen käynyt oluttapahtumassa. Päätin korjata tilanteen ja suunnata Mallaskellariin Arpusin tap take overiin eli hanavaltaukseen.  

Tällaiset tilaisuudet ovat “tilaisuuksia” vain lainausmerkeissä, sillä mitään varsinaista ohjelmaa ei perjantain alkuiltaan ollut tarjolla. Vain hyvää olutta. Ja se sehän riittää minulle.  

Mallaskellarissa Arpus oli vallannut neljä hanaa.  

• TDH Cryo Simcoe x Galaxy IPA 6,5 % 
• TDH Nelson x Rakau x Citra x Mosaic DIPA 8 % 
• Cherry x Red Currant x Mango Smoothie Sour Ale 4,5 % 
• Coconut x Vanilla x Maple Imperial Stout 12 % 

Ja tölkkikaapista löytyi kaksi lisää. 

• DDH Hops x Art #22 IPA 
• Mango x Passionfruit x Pineapple x Coconut x Vanilla x Maple Smoothie Sour Ale 

Maistoin kaikkia ja hyvää oli. Yllättäen ehkä stoutti jäi omissa kirjoissa heikoimmaksi: napsun liian makeaa minun makuuni. Tölkistä saatu mangosour oli taas oma suosikkini. Vaikka mukana oli pitkä lista ainesosia, mango hallitsi makumaailmaa mukavasti ja lopusta löytynyt hapokkuus oli tällaiseen marjapuuron tervetullut lisä. Melkoinen olut. 

Olutta mielenkiintoisempaa Arpusissa on mielestäni ilmiö. Arpus on panimo, joka omaan tietoisuuteen ilmestyi melko tyhjästä. Yhtäkkiä kaikki puhuivat latvialaisesta hypepanimosta ja lähikaupan Pienen kaappi tarjosi panimon ipoja ja soureja. 

Pöytäseurueessa vaihdoimme ajatuksia myös hypen synnystä. Arpusissa hämmentää ehkä eniten se, että sillä ei minun ymmärrykseni mukaan ole yhtä yksittäistä olutta, joka olisi lyönyt kaikkien tajuntaan. Silti yhtäkkiä Arpus tölkin kyljessä oli laadun tae. 

Kuvaavaa on, että pöytäseurueen neljästä henkilöstä kaksi oli tutustunut Arpusiin ipojen ja kaksi sourien kautta. 

Ilta ja pohdinnat jatkuivat Mallaskellarin jälkeen Roosterissa. Tiskillä istui itse Pienen Erkki, joten kävin kyselemässä Arpusilta mieheltä itseltään. 

Arpusin hypemaineeseen Erkki ei osannut antaa yhtä ainoaa vastausta. 

“Siinä vaiheessa kun olin juonut heiltä ensin hyvää ipaa ja sitten hyvää souria, niin ajattelin, että nyt on kova panimo kyseessä. Otin heihin yhteyttä, ja kun selvisi että panimon takana on vielä todella mukavia ihmisiä, niin oli helppo tehdä päätös lähteä tuomaan oluita maahan.” 

Ehkäpä juuri kriittinen massa on se juttu. Kun vähintään kaksi tyyliä hoituu erinomaisesti, iskostaa harrastaja brändiin lupauksen laadusta. Voi myös olla, että nykyään ei riitä, että tekee erinomaiset humalamehut, pitää olla myös jokin muu koukku portfoliossa. 

On myös sanottava ääneen, että Pienen porukka on varmasti osasyy Arpusin kovalle maineelle Suomessa. Ilman saatavuutta ei voi rakentaa mainetta. 

Arpus on tulossa myös kesän Haze Wave –festareille, joista Arpusin osalta Erkki valotti hiukan salaisuuksien verhoa. 

“Kyllä siellä ainakin niitä soureja ja ipoja on tarjolla. Kantsii tulla maistamaan.” 

Laitoin lopuksi vielä Erkin laittamaan baltian pienpanimot järjestykseen. 

“Kyllä mun pitää vetää kotiinpäin ja laittaa Arpus ykköseksi. Toisena varmaan Pohjala ja kolmantena Puhaste. Puhaste on tynnyrikypsytyksissä mennyt mielestäni Pohjalan ohi, mutta heidän perusoluensa ovat niin laadukkaita, että kokonaisuutena ovat vielä minusta Puhasten edellä.” 

Kivaa oli. Tuollainen after work -baarikierros ja kympiksi kotiin on nykyään todella hyvä ratkaisu. Ei harmita lauantaiaamuna ja alkuillasta paikat ei ole vielä niin täyteen ammuttu. Suosittelen.