Seuraava teksti sisältää liioittelua, mutkien suoristamista ja pirujen maalailua. Kaikki Oy Sinebrychoff Ab:lta, Olvi Oyj:lta, Saimaa Brewing Companylta ja Oy Hartwall Ab:lta tulevat innovointi- ja myynninedistämiskorvaukset käytetään lyhentämättömänä oululaisen pienpanimotoiminnan tukemiseen.
Tänä vuonna Humaloitujen kristallipallosta ei heijastu oluttrendejä, ei edes jokavuotisia toiveita kuumasta saisonkesästä tai black IPAn odotetusta paluusta. Näyttää siltä, että katsontakannasta riippuen joko täysin älyttömän tai aivan umpihullun kollabokiellon* toteutuessa jo nykyäänkin vaikeuksissa oleva suomalainen käsityöläisolut kohtaa ensi vuoden aikana lähinnä alakuloa ja alhaista mieltä. Suomalaiset panimot ovat parin edellisen vuoden aikana tehneet yhteistyötä esimerkiksi Northern Monkin, Track Brewingin ja Finbackin kaltaisten arvostettujen tekijöiden kanssa, ja osittain tämän seurauksena esimerkiksi hollantilaisiin nettikauppoihin on tullut mukavan säännöllisesti erityisesti Factoryn ja Revenantin mutta myös Tujun ja Cool Headin oluita. Jos verotulkinta muuttuu, tällainen touhu loppuisi saman tien, mutta vielä huonommin veikkaisin käyvän pienille ja uusille panimoille, joille yhteistyöoluet ovat olleet kätevä saada nimeä esiin ja olutta tavallista laajempaan jakeluun. Jos huonosti käy, vuoden 2026 loppuun mennessä moni panimo on joko henkitoreissaan tai jo kuopattu.
Paskapilvellä on kuitenkin hopeareunus, ja tuleva auringonkierto tulee vihdoinkin oleva se pitkään odotettu lagerin vuosi, vaikka ihan tällä tavalla sitä tuskin kukaan odotti tapahtuvan. Kun suomalainen käsityöläisolut on potkittu kolhuille ja kun kovimpien sumukaljojen maahantuonti muuttuu liki mahdottomaksi, kaupoissa ja anniskeluravintoloissa on lopulta tarjolla pari keskieurooppalaista klassikkoa, kotimaisia bulkkilagereita ihan entiseen malliin ja muutama satunnainen Karhun mehu-IPA, joita tosin kukaan ei osta toista kertaa, kun jo ensimaisto aiheutti pettymyksen sekaista vitutusta. Lagerilla on siis mentävä! Kuten me kaikki tiedämme, toinen päähallituspuolueistamme kovasti haluaisi Suomen takaisin 1970-luvulle, ja vaikka aivan siihen ei kovasta ponnistelusta ja erinomaisesta hallitusohjelmasta huolimatta koko valtion mittakaavassa ylletäkään, veroviranomaisten avustuksella suomalainen olutkulttuuri pätkähtää tiukasti takaisin 90-luvulle.
Isojen panimoiden pääkonttoreissa myhäillään ja hierotaan sekä käsiä että Exceliä ja lopulta huomataan olutta janoavan kansan kaipaavan ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa, ja siksipä näissä kasvottomissa tornitaloissa herää idea: ”Mitäs jos tehtäisiin pari yhteistyöolutta, kun ei nuo verovittuilut meitä koske kuitenkaan eikä milloinkaan?” Pääasiassa yhteistyötä tehdään vain paperilla yhdistämällä saman panimon kaksi freikkicraft-brändiä (“Lahden Erikois in Collaboration with Mattsson!”, mutta näin saa alkunsa myös useampi todellinen erikoisolut, joista merkittävimmässä Hartwallin mitättömyys yhdistyy upealla tavalla Laitilan hernekeittoiseen talonmakuun. En ole käynyt markkinoinnista edes alkeiskurssia, mutta koska kullivitsit ovat aina hauskoja ja koska nuoriso höpisee jotain sekavaa aurasta, tätä pelottavan vähän ryyppäävää sakkia kannattaa kosiskella jo nimeämispolitiikalla, ja Kukon aura (kansainvälisillä markkinoilla Cock’s Aura) kiteyttää nähdäkseni olennaisen. Alkon myydyimmäksi olueksi puolestaan raketoi Olvin, Saimaan panimon ja Koffin yhteisponnistus, hedelmämehulla aateloitu Quad Cold IPA Juicy KarhuA Tuplapukki Vahva Keisari. Kyllä siinä meidän hipstereiden viiksekäs ylähuuli alkaa taas väpättää!
*Joo, ei kielletä, mutta tehdään käytännössä mahdottomaksi. Lisätietoa ja -ajatuksia esim. näistä linkeistä: