Humaloidut ilmeisesti ramppaa nykyään Berliinissä jatkuvasti, Jarmon kesäfiilikset voit lukea aiemmasta blogautuksesta. Nyt pakenin itse marraskuun alun mörönpersepimeyttä Keski-Eurooppaan. Mikään ensisijaisesti olutreissu ei tämäkään ollut – tärkeimpänä houkuttimena tuli lähdettyä tsekkaamaan amerikkalaisen jalkapallon NFL-sarjan Berliinin Olympiastadionilla pelattu ottelu Colts – Falcons, ja sen ympärille mahtui kaikenlaista aktiviteettia. Niistä oluthenkisempiin keskityn tässä.

Berliinissä oli tullut viimeksi käytyä ihan vasta 2011, ja dönereitä oli ollut ikävä. Reissuun mahtui pari bändiä (SPIRIT OF THE BEEHIVE ja Gnome), useampia museoita, kirjakauppoja, visiitti Potsdamiin, ja toki se pääpäivä Olympiastadionilla – ja väliin olutta kuppilassa, tai sitten ihan vaan spätistä Jever napaten. Oma iltapyörintä osui lähinnä tuonne Kreuzbergin ja Friedrichshainin huudeille. Siispä joitain ajatuksia Ruksimäessä ja Reetunlehdossa vastaan tulleista olutjutuista:

Parinakin reissun iltana tuli käytyä kuuntelemassa musiikkia Neue Zukunftissa, itäpuolella S-bahnin varrella noin Ostkreuzin ja Treptower Parkin asemien välissä. Paikka oli hyvin vahvasti Oulun Tukikohdan mieleen tuova, selkeästi paikallisporukalla pyöritetty vapaan kulttuurin tila, tosin anniskelulla, jossa keikkojen lisäksi oli rauhallisempi baaripuoli ja elokuvanäytöksiä. Hauskasti paikassa oli pullo-oluen lisäksi myynnissä talon oma hanaolut, joka oli varmastikin paikkaan liittyvän nanopanimo Zukunft am Ostkreuzin kädenjälkeä. Aivan hyvää ja puhdasta lageria, jota kelpasi keikkojen aikana ja välissä kiskoa siinä missä Jeveriäkin! Sopivan kämäinen mutta hyvän fiiliksen Neue Zukunft oli semmoinen oma reissun happy place, johon oli mukava palata istumaan.

Jarmonkin kesällä pariin kertaan tsekkaama Biererei Bar & Vintage Cellar (Kottbusser Torin U-bahnin lähellä) oli laadullisesti varmaan kovin matkalla vastaan tullut olutmesta, ja kannattaa ehdottomasti laittaa se vierailulistalle. Hanat kovat, pullo- ja tölkkivalikoima törkeä, ja sisään tullessa täällä soi Electric Wizard joten tämähän kävi. Täällä juoduista ehkä parhaiten mieleen jäänyt oli tähän mennessä yhden (1) oluen Untappedissa listaavan Kreuzbräun Hopfendammerung: Mosaic, joka oli ihanan tuoretta, dänkkiä ja herukkaista sumutusta. Paikallisen ja jo aiemmin tutun Fuerst Wiacekin Fish Transistorin tämän vuoden panokin oli juuri niin freesin kivaa kuin panimon hazymmat lähes aina ovat olleet.

Kokonaisvaltaisena ruoka- ja juomaelämyksenä Biererein lähellä olevaa Markthalle Neunia ei kannata skipata. Ainakin vierailuviikolla torstain Street Food Thursdayn aikaan kauppahalli oli ammuttu täyteen ruokakojuja, joiden antimia oli mukava testailla tarjolla olevien oluiden, viinien ja cocktailien kyljessä. Heidenpeters-panimon hanat löytyvät mukavasti yhdestä hallin nurkasta, ja uusi panimotuttavuus osoittautui ihan vallan kelvoksi craftiksi. Mieleen jäi etenkin mainion paahteinen black IPA, jota on aina mukava nähdä tyylinä hanassa.

Ostkreuzin juna-asemalta kivenheiton päässä pohjoiseen oli Straßenbraun taproom. Tämä tuntui omaan makuun aika sliipatulta ja vähän tylsältä, mutta veti selkeästi hyvin porukkaa jo heti alkuillasta. Maistelusatsin pohjilta kaikki oluet olivat kelpoja ja puhtaita, mutta ehkä vähän pliisuja. Valkoinen IPA Hoppy Horror Picture Show jäi mieleen varmasti parhaiten. Ihan mukavaa mausteisuutta ja raikkautta, menee vähän witbierin suuntaan. Jälkeenpäin tsekaten näyttikin että tässä oli ollut panossa mukana sille tyypillisempää korianteria ja appelsiininkuorta, kuitenkin luonnetta oli selkeästi normiwitiä enemmän jo humaloinnnissa.

Protokoll-panimolla on taproominsa Frankfurter Torin metroaseman lähellä. Siellä napattu Yellow Flower Bloom -NEIPA oli aivan kelpoisa ja tuore, mutta paikan miljöö tuntui omaan makuun jotenkin kolhon likaiseltä eikä hirveän viihtyisältä perjantai-illan kiireessä. Vaikkapa paria päivää aiemmin käyty Zur Glühlampe Warscheiner Strassen asemien lähellä, josta ei todellakaan mitään hipsterikaljaa kannattanut hanasta katsella, oli tietynlaisesta samanhenkisyydestään huolimatta jotenkin viihtyisämpi kneipe olla.

(Tähän väliin muuten muistutus siitä että käteistä kannattaa Saksan reissulla varata mukaan, yllättävän paljon tuli vastaan etenkin pienempiä ravintoloita ja ruokakojuja, pubeja ja etenkin kulmakauppoja, spätejä, joissa kortti ei käynyt, tai minimiveloitus oli iso.)

Kivenheiton päässä hotellista, Gleisdreieckin metroaseman vieressä ollut Brlo Brewhouse tuli tutuksi useampanakin iltana. Sisältä paikka oli selkeästi tuunattu ja suunniteltu enemmän ruokapaikaksi kuin taproomiksi. Parempaan aikaan vuodesta pihalla oleva olutpuutarha on varmasti kovalla käytöllä ja siellä tilaa nytkin riitti, mutta sisällä melkein kaikki istumatila oli katettu silminnähden ruokailua varten. Jotain Brlon oluita oli tullut vastaan aiemminkin, nyt paikan päällä mieleen jäi etenkin ei-sumuttava German IPA ihan mukavana kokeiluna. Perjantain ja lauantain välisenä yönä paikka olikin sitten muuttunut sunnuntain NFL-pelin alla Seahawks Houseksi, joka olikin lauantaina aika täyteen ammuttu Saksan NFL-peliä katsomaan tulleita.

(Gleisdreieckin nurkat siinä Kreuzbergin ja Schönebergin rajoilla olivat majoittumiseen mainiot – todella rauhallista, mutta kulkeminen iisiä kun metroasemalla risteävät U1, U2 ja U3. Vierailemisen arvoinen Deutsches Technikmuseum myös vieressä, jos isot asiat jotka liikkuvat innostavat.)

Kovin olutpettymys varmasti oli itse NFL-ottelutapahtuman laadullinen downgrade, kun Jeverit ja craftit vaihtuivat kalliiseen muovituoppi-Budweiseriin. Noh, Berliinin käsimunapeli oli kaikin puolin muuten onneksi reissuunlähdön arvoinen tapahtuma.

Ei olutaiheisena, mutta juoma-aiheisena hauskana spottauksena Potsdamissa lauantain iltapäivässä käppäillessä tuli sivukadulla vastaan pari Suomen lippua, ja tokihan ne piti tarkistaa. Siellä glögi-Janin suomalainen glühwein teki ilmeisen hyvin kauppansa Saksan myöhäissyksyssä, vielä joulumarkkinoiden avautumista odotellessa. Pöydässä näin jollain jopa Karhu-oluen tölkin, hienoa että ulkomaiset import-oluet maistuvat täälläkin! Harmillisesti itse glögimestari ei ollut mestoilla, olisin kysellyt mistä glögikauppa Berliinin kupeessa on saanut alkunsa.

Kaikin puolin mukava reissu siis. Samalla vahvistui fiilis, että Saksaan pitää lähivuosina käydä lomareissu uudestaan, muttei välttämättä Berliiniin. Hampuri, tai München ja siihen liittyen pisto Bambergiin, vähän olutaiheisempana matkana, kyllä todellakin innostaisi. Se, että jäi hyödyntämättä pari vuotta pystyssä ollut suora linkki Oulusta Müncheniin ehkä vähän harmittaa, toisaalta Rovaniemen kentän yhteyksiä melkeinpä kannattaisi tarkkailla.