
Keskiviikkona juhlittiin uuden oululaisen panimon ensimmäistä olutta, kun Pikkaralan panimon Germandarin näki päivänvalon Pub Roosterissa. Paikalle oli löytänyt hyvin ihmisiä, ja panimon Janne Paldanius piti pienen puheen julkistuksen tiimoilta.
Pikkaralan panimon polku on alkanut tutun kuuloisella tarinalla. Appiukon tuoma starter kit sai liikkeelle efektin, joka johti Pikkaralan panimon perustamiseen.
– Viimeinen sysäys idealle oli Sonnisaaren lopettaminen. Silloin tuli fiilis, että uudelle paikalliselle toimijalle olisi tilausta, Paldanius kertoo.
Pikkaralan panimon nimestä on osaltaan kiittäminen Juomapuohea. Panimon kaverit osallistuivat Juomapuohen kotiolutkilpailuun, johon projektille piti keksiä nimi.
– Viimeinen päivä ennen deadlinea lähdettiin kisaan mukaan, ja siinä pienessä paniikissa sitten mietittiin, että nimi voisi olla vaikka “Pikkaralan punainen panimo”. Autotallin värillä oli osuutta asiaan. Siitä nimi jäi sitten elämään.
Panimon ensimmäinen olut kantaa nimeä Germandarin. Oluen tarina alkoi noin kolme vuotta sitten, kun Paldanius törmäsi Mandarina Bavaria -humalaan, joka sai miettimään perinteisiä saksalaisia tyylejä eri kulmasta.
– Olin tehnyt aiemmin pilssejä, mutta sain idean, että haluan tehdä humalaisen, mutta silti täysin saksalaistyylisen oluen. Saksalaiset maltaat, hiivat ja humalat. Resepti on pysynyt sellaisenaan pitkään, ja se on ollut hyvä, juotava kesäolut.
– Emme myöskään halunneet tulla markkinaan ipalla tai muulla humalapommilla. Ensimmäinen olut on tarkoituksella tyyliltään vähän perinteisempi, Paldanius kertoo.
Oluen tyyliksi kerrotaan west coast pilsner. Paldaniuksen mukaan hänellä ei ollut oluen reseptin luomisen aikaan käsitystä, että tällainen tyylisuunta on edes olemassa. Tyylisuunta oluelle löytyi ikään kuin pakon sanelemana, kun panimo alkoi markkinoimaan Lohjan United Gypsies -panimolla pantua esikoistaan.
– Huomasin, että jouduin selittämään aina kolme minuuttia, minkälaisesta oluesta on kyse. Se on liian pitkä aika, ja oli pakko löytää oluelle jokin hyvä määritelmä. Sitten onneksi tuli tämä termi west coast pilsner vastaan, vaikka ei se ehkä ihan sekään ole. Mutta se on, mitä se on, ja se on helvetin hyvä!
Panimon ensimmäinen olut tehtiin kiertolaispanimona. Samalla kaavalla on kesän mittaan tarkoitus julkaista vielä 1–2 olutta. Pikkaralan panimo aikoo muuttua kuitenkin vielä tämän vuoden aikana ihan “oikeaksi” panimoksi.
– Toivottavasti syksyllä on omat tilat, omat laitteet ja kaikki luvat. Tarkoitus on laittaa kasaan koko paketti, mitä laki sallii, eli myös panimomyymälä on tulossa, Paldanius summaa.
Paldanius painottaa, että panimo on Oulusta ja ensisijaisesti siis oululainen panimo. Hänen mukaansa Pikkaralan panimon imagoon halutaan kuitenkin liittää myös tiettyä maaseutuidentiteettiä ja tavoitteena on hyödyntää vahvasti myös paikallisia raaka-aineita, kuten Pehkolan mallastamon tuotteita.
– Haaveena on, että oltaisiin hiukan laajemmin myös pohjoispohjanmaalainen panimo. Että oltaisiin oikeasti lähituote. Unelma on, että jos Oulussa pyytää paikallisen oluen ravintolassa, niin se olisi Pikkaralan olutta. Tavoitteet on asetettu tähtiin.
Humaloidut toivottaa Pikkaralan panimolle kaikkea hyvää. Myös tapahtuma Roosterissa oli lämminhenkinen ja mukavan rento. Kiitos siitä!
Loppuun vielä virallisen epäviralliset maistelunootit:
Pikkaralan Panimo – Germandarin, west coast pilsner, 6 %
Hyvällä tavalla kliini. Maltainen, tuoksussa mukavasti hedelmiä. Maltaisempi kuin “perussaksalaiset”. Katkerot antavat kivasti suutuntumaa, mutta juotavuus erinomainen. Oiva pelinavaus!

1 thought on “Ensikosketus Pikkaralan panimoon”