Tässä oluenmaisteluelämässä on tullut vastaan monenlaista hämmentävää tuotetta. Labietiksen oudommat, mitä lie latvialaista kansanyrttiä sisältävät rohdot ovat pakollinen pysähdys jo ihan testimielessä kun hanassa vastaan tulee tai samoille olutfestareille päätyy. Tallinnan käsipanoviikoilla joskus testattu tom yum -keitosta inspiraationsa hakenut viritelmä jätti väkevän muistijäljen, vaikka panimon nimi armeliaasti onkin jo sieltä haalistunut. Ja kyllähän ihan kunnioitettavat hapanolutpajat Vault Citystä vaikka kotoiseen CoolHeadiin ovat jo aikaa sitten makupohja-onnenpyöränsä kanssa menneet aika pitkälle sieltä mihin perinteiset kriekit ja framboiset ovat tyytyväisinä asettuneet.
Perjantain pubikierroksella sattui Roosterin kaapissa vastaan hämmentävän oloinen tuote: Best Maid Sour Pickle Beer. Vaikka pikkelöidyt jutut ruokapuolella mukavasti menevätkin, lapsuudessa etikka- tai suolakurkut eivät koskaan kuuluneet ruokapöytään. Mutta etenkin viime vuosina on huomannut että etikkakurkuista on tullut jonkinlainen trendimaku, jota näkee loogisten paikkojen, kuten vaikka perunalastujen lisäksi esimerkiksi hämmentävänä Pickle Pepsinä kesällä Atlantin takana KFC:n kausijuomamakuna.
Tämä “olut” jakoi mielipiteitä kanssamaistelleiden kesken vahvasti. Osalle jo tuoksu oli askel liikaa, minulle se oli lähinnä odotetun etikkakurkkuisa. Suussa olut oli armotta liian flätti, pieni karbonaatiolisä olisi tehnyt siitä heti miellyttävämmän. Etikkakurkkuliemen siemailua, suolaisuuden tuntuessa kielen takana kutkuttelevasti. Ei missään nimessä hyvää, muttei kyllä myöskään niin hirveää että olisi ollut tarve kurlata maku pois suusta ferniksellä, kuten eräs.
Kun vähän taustaa kaiveli, brändäyksen ulkopuolella kyseessä oli teksasilaisen Martin House Brewing Companyn panema olut, jonka reseptiikka pohjasi panimon omaan Salty Lady goseen, mukana oli panoprosessissa erikkakurkkulientä muuten etikkakurkkubisnestä tekevältä Best Maidilta. Gosethan ovat tosiaan parhaimmillaan ihan siinä perinteisemmässä muodossaan parasta bestiä, kun kevyt suolaisuus ja happamuus lyövät kättä – paperilla järkevä ajatus lyödä ehkä juuri tähän sitä kurkkuisuutta. Olisi hauska maistaa rinnalla myös se kurkuttamaton gose.
Kurkku noin ylipäätään oluen makukomponenttina taitaa mennä osastolle haastava. Kurkkusoureja, tai muuten tuorekurkkua hyödyntäviä oluita, sinällään on nähty aiemminkin, ja kaikista testatuista on jäänyt aika halju kuva. Humaloidut-toverien kanssa asiaa pohtiessa vaikutti siltä, että oma fiilis oli joopa näiden suhteen positiivisimmasta päästä. Ehkäpä pitäisi vaan todeta että ihan kaikkea mikä on periaatteessa mahdollista ei tässäkään hommassa tarvitsisi välttämättä toteuttaa sinne pulloon tai tölkkiin asti.
Mutta! Ei tässäkään hommassa tarvitsisi mennä merta edemmäs kalaan! Ihan niinkin läheltä kuin Sotkamosta olisi tarjolla samaa makumaailmaa. Eihän etikka- ja suolakurkku ole mikään ameriikanihme vaan makumaailma, joka on sopinut aina suomalaiseen suuhunkin. Haapalan Panimolta tuli keväällä Pikkelöity Gose joka vaikuttaisi olevan sitä itseään. Kurkkua ja tilliä, gosen happamuutta ja suolaa! Pitääpä varmaankin testata, jos vielä vastaan tulee…