Suomessa on, Olutliiton sivuilta luntaten, kolmisenkymmentä sen jäseninä toimivaa Olutseuraa. Niin myös Oulussa. Itseasiassa paikallinen Oulun Olutseura taitaa olla jäsenmäärältään jopa Suomen suurin paikallinen olutseura. Loppukesästä tämän vuoden jäsenmaksun suorittaneiden määrä meni jo ohi kahdensadan.

Kuluva vuosi on Oulun Olutseuran 35. juhlavuosi. Siinä on pitkä tovi olutharrastamista, ja olutkulttuuri vuonna 2024 näyttää varmasti aika erilaiselta kuin 1989. Juhlavuoden kunniaksi Sonnisaari pani alkukeväästä amerikkalaistyylisen vehnäoluen Seuralaisen, ja nyt Hailuodon panimo pani ajankohtaan sopivasti saksalaistyylisen Oktoberfest-juhlalagerin, 5.7%. Ja ehkäpä jostain vielä tälle vuodelle kolmaskin juhlaolut putkahtaa…

Oktoberfestiä kokoonnuttiin maistamaan viime viikonloppuna pienellä Olutseuran porukalla Pikisaaren Mallassaunalle. Hailuodon Panimon Kimmo kertoi oluen panoprosessista ja sen valinnoista, eroja muutama vuosi sitten Hailuodossa pantuun samanhenkiseen Festbieriin oli humaloinnin ja prosessin puolella, vaikka mallaspohja (pilsneri- ja munich-maltaita) taisi olla sama. Humaloinnissa oli tässä vain hallertau traditionia.

Litran oikeaoppisen maisteluannoksen kanssa juttu luisti mukavasti, ja kyljessä Mallassaunan keittiön Baijerin lautanen sopi pakettiin enemmän kuin hyvin. Tuopissa olut taittui tummenevan keltaiseksi, tuoksussa kevyttä ruohoa. Suussa ensimmäisenä huomasi että vaikka mallas on etualalla, sellainen joskus näissä lagereissa turhankin korostuva makeus kuitenkin oli kontrollissa. Suutuntuma oli jopa yllättävän kuiva. Erittäin onnistunutta sadonkorjuuajan juhlajuomaa siis.

Hailuodon panimolla on oululaisessa (ja suomalaisessa) panimoskenessä selkeästi se oma ekologinen lokeronsa (Vaasan mainio Bock’s ehkäpä lähimpänä) , ja omat vibat siitä tuntuvat menevän vuodesta toiseen positiivisemmiksi. Eikä varsinaisesti huonoa mieltä panimosta koskaan ole ollutkaan – kovimpaan sumutusaikaan ei yksinkertaisesti ehkä vain oma kiinnostus ja saksalaishenkinen tarjonta kohdannut. Paljon on auttanut myös hienolla paikalla oleva Pikisaaren Mallassauna, ja toisaalta jo aika monta vuotta kesän Hässäkkäpäivien voiteleminen. Mutta ennenkaikkea nykyään useammin se tyylinmukainen ja puhdas, aivan mainio ja kikkailematon spezial tai märzen kiinnostaa saada tuoppiin.

Lähdin itse mukaan viime syksynä Oulun olutseuran hallitukseen, kun vanhan yhdistysjyrän arvet olivat jo jokusen vuoden ehtineet parantua ja tuntui että jotain yhteistä olisi mukava puuhata. Tämän syksyn syyskokouskauden lähestyessä on pitänyt taas pohtia mitä hommasta saa itse irti.

Toiminnan ydin on minulle sosiaalisuudessa. Oli kyse sitten kuukausittaisista jäsenilloista kannattajaravintoloissa, panimovierailuista, tai ihan vaan tuttujen seuralaisten kanssa raataamisesta pubissa törmätessä, ihmiset ovat toiminnan suola. Hallituslaisena homman on taas tehnyt mukavaksi se, että rinki on tarpeeksi leveä, eikä ole tullut tunnetta etteikö tekijöitä hallituksessa olisi riittävästi.

Eli: menkääpä mukaan paikalliseen olutseuratoimintaan. Lähintä yhteisöä ja sen aktiivisuutta voi onkia vaikkapa Olutliiton jäsenseurojen listalta. Tai vielä parempaa: menkää mukaan järjestämään toimintaa – sitä kautta ainakin voi vaikuttaa siihen, että kiinnostavaa tekemistä löytyy. Olut on hyvää, ja yhdessä vielä parempaa.