Tällä viikolla skeneä on puhuttanut uusi maahantuoja. YksHuikka on roudannut jenkeistä asti mitä ihmeellisimpiä herkkuja, joita saa Oulussa kotiin hyvin varusteltujen juottoloiden lisäksi Pekurin K-Supermarketista. Kävin katsastamassa tarjontaa perjantaina aamupäivästä ja kyllähän siinä oluthipsterillä alkoi viikset vipattamaan, kun hyllyt näki.
Tarkempi juttu YksHuikasta ja sen meiningeistä on tulossa, mutta tähän väliin aihetta sivuten toisenlaisia ajatuskokeita.
Tavallista parempi tuontiolutvalikoima sai pohtimaan olutharrastuksen globaaleja ulottuvuuksia. Vapaa markkinatalous ja tavaroiden vapaa liikkuvuus on mahdollistanut olutharrastajilla paljon uutta. Euroopan verkkokaupoista saa Itä-Euroopan hypepanimoiden uutuudet kotiovelle kuljetettuna, samoin on belgi- ja saksaklassikoiden laita. YksHuikan kaltaisen toimijoiden myöätä edes jenkkilän humalamehut eivät ole vain saavuttamaton unelma.
Joku voisi sanoa, että elämme kissanpäiviä. Olutharrastuksen näkökulmasta laajempi valikoima antaa meille suomalaisille olutpäille tarttumapinnan myös muiden maiden harrastajiin. Kun tavaraa on tarjolla, pienin yhteinen nimittäjä löytyy helposti. Ai sinäkin olet maistanut Funky Fluidin uusimman?
Myös trendit seilaavat pohjolan perukoille nopeammin. Kun jossakin innostutaan sotkemaan imperial stouttiin taas uutta leivonnaista, nämä erikoisuudet ovat usein viiveettä myös suomalaisen harrastajan lasissa.
Hienoa. Siistiä. Hip ja cool.
Kolikon toisella puolella asustaa jotain, jota voisi kuvailla yhtenäiskulttuurin uhkaksi. Globalisaatio syö paikalliset nyanssit myös olutharrastuksessa, jolloin vaarana paikalliskulttuurien näivettyminen.
Esimerkiksi viime vuosikymmenellä harrastajien huulilla alkoi tosissaan pyöriä taikasana NEIPA. Amerikoissa vierailleet isot pojat kertoilivat oluttyylin ihanuudesta ja miten tänne rantautuvat tölkit on vanhoja ja juomakelvottomia. Pitää olla paikallista tuoretta. Muuten ei tule mitään.
Niinpä paras tapa saada ajatus tuoreesta NEIPAsta oli paikallisten panimoiden NEIPAt. Ja kuinka hyviltä ne Sonnisaaren ja Maistilan ensimmäiset growler-NEIPAt maistuivatkaan!
Tuolloin ajatukset ja trendit saavuttivat meidän ennen tavaraa. Paras tapa juoda trendioluita oli napata lasiin paikallisten toimijoiden tulkinta kyseisestä oluttyylistä.
Kun viive tavaroiden ja ajatusten välillä pienenee, harrastajan ei tarvitse tyytyä “paikalliseen kopioon” vaan hän voi kokea itse “alkuperäisen” tuotteen. Harrastajalle hyvä, mutta ei välttämättä paikalliselle toimijalle. Usein tulkinta itsessään synnyttää kuitenkin uutta ja jos tulkinnat jäisivät tekemättä, meidän olutkulttuurimme olisi köyhempi.
Mieti, kuinka synkkä maailma olisi, jos Hendrix ei olisi koskaan coveroinut All Along the Watchtoweria?
Globaalin yhtenäiskulttuurin vaara tulee myös esille, kun mietitään oluen historiaa. Moni oluttyyli ja -innovaatio ovat protektionismin, niukkuuden ja säätelyn hedelmiä.
Ei belgialaiset olisi miettineet villihiivoja, jos lähikaupasta olisi saanut SafAle US-05:sta.
Ei suomalaiset olisi vaivautuneet sahdin tekoon, jos saatavilla olisi ollut amarilloa, maris otteria ja nykyaikaiset panovehkeet.
Moni meidän arvossa pitämä olutkulttuurin hedelmä on paikallisten verotuskäytäntöjen tai muun lainsäädännön aikaansaamia, aidosta tai keinotekoisesta niukkuudesta syntynyttä nerokkuutta. Ja nämä ovat usein juuri niitä traditioita, joita olutharrastajat katsovat ihaillen ylöspäin ja juuri näistä globaali yhtenäiskulttuuri myös olutkulttuurin osalta uhkaa.