Diggaan ESB:tä syksyllä, eli oluesta ja vuodenajasta

Jotkin oluet tuntuvat osuvan tiettyyn vuodenaikaan. Kesähelteillä patiolla maistuu weissbier kuin luonnostaan, ja silloin taitaa olla belgialaishenkisten witbierienkin sesonkikausi. Loppukesän ja alkusyksyn juttu ovat oktoberfestin innoittamat juhlaoluet. Jo useamman kevään ajan se uuden vuodenajan lähtölaukaus on itselle ollut tavallaan se, että aivan kelpo Olvin Summer Ale, se keltatölkki, saapuu maitokauppoihin. Ja Sonnisaari tekee vuoden Tipan noin siinä Oulun SOPP:n tuntumassa ja silloin sen tsekkaa. Onhan näitä.

Suomalaisen maitokauppa- ja alkomenon määrittämät joulu- ja pääsiäisoluet toisaalta tuntuvat aina vähän väkinäisiltä, eikä niihin tule tartuttua sen enempää kuin jokavuotisiin pahatonttu-bisseihin. Juhlapyhien liemiksi ovat melko orgaanisesti löytyneet esimerkiksi Schenkerlan savuoluet, ilman että niitä olisi erityisesti vuodenaikaoluiksi brändätty, ihan siksi että yhdistelmä joulupöydän settien kanssa on omaan suuhun ollut kohdillaan.

ESB, ja ihan absoluuttisesti se Fullersin Extra Special Bitter, on minulle vahvasti syys-lokakuun olut. Ilmassa alkaa tuntua mukavalla tavalla viileyttä, nostalgiset muistot yliopiston syksyn aloituspippaloihin kummittelevat mielessä, ja korvanapeissa soi The Cure, Siouxsie and the Banshees ja Bauhaus. Mallas edellä menevä oranssinruskea liemi tuntuu erittäin hyvältä.

ESB on muutenkin jännä olut. Aika harvassa genressä äkkiseltään keksii samalla tavalla dominoivaa arkkityyppiä, sellaista olutta johon ihan jokaista uutta yrittäjää vertaa. Kun vahvempi bitteri tulee vastaan, miettii suoraan: mitenkä tämä vertautuu siihen ESB:hen. Se on äärimmäisen onnistunut olut, jota vastaan on vaikea kilpailla.

Lieneekö syynä sitten se että Fullersilla on tämä kunnariksi kerran jo lyöty, että kovin harva edes yrittää juuri tätä brittityyppistä genreä taivuttaa suomalaisesta käymissammiosta käsin. Pidin hirveästi Sonnisaaren tämänvuotisesta Vänkä-bitteristä, ja aikalailla varma konsti saada minut testaamaan jotain uuden panimon tarjontaa on tehdä bitteriä, best bitteriä tai ESB:tä kotimaiseen tapaan. Nää on hienoja oluita, jotka humalatykittelyn maailmassa tuntuvat joskus jäävän vähän tulvan alle. Pankaa enemmän bitteriä, ja ylipäätään brittisuuntaan katsovaa alea!

En tiedä, mutta nyt huomaa että on se aika vuodesta jolloin innostavan oluen puuttuessa lähipubin hanoista on ollut helppo todeta vaan että ESB, kolme kirjainta jotka eivät petä. Uuden kultin palvomisen ja täppien metsästyksen sijaan hyvettiä, joka juuri tässä kohtaa syksyä toimii täydellisesti.

Leave a Reply