Väitän, että jokainen tämän blogin lukija tietää Pilsner Urquellin. Pilsner Urquell on maailman markkinoille tehty saksankielinen tuotenimi maailmankuululle oluelle, joka sen alkulähteilä tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj. Vapaasti käännettynä nimi tarkoittaa pilsnerin alkulähdettä. Kieltämättä markkinahenkilöt ovat olleet hereillä oikeassa paikassa. Sen verran haastava on pohjoissuomalaiseenkin suuhun lausua tuo prastroi. Ehkä se on sitä paikallisillekin, sillä yleensä paikalliset tilaavat tätä sanomalla plzensky eli pilseniläinen. Tshekkiläinen kaupunki, josta tämä monen mielestä maailman paras olut on kotoisin, on Plzeň. Eli englanniksi ja saksaksi Pilsen. Yksi plzeňiläinen. Tämänhän sanotaan olevan maailman ensimmäinen pilsner-tyylinen olut. Tämän tsekkiläisylpeyden kehittäjä on kuitenkin saksalainen, tai no baijerilainen, panimomestari
Josef Groll. Prosentteja Urquellissa on muuten ”vain” 4,4 %, mutta maku…no sen te kaikki tiedätte.
Plzeň on pieni kaupunki Prahasta etelään. Junalla sinne hurauttaa noin puolessatoista tunnissa ja junavuoroja menee taukoamatta. Junaliput voi kätevästi ostaa paikallisen junayhtiön verkkokaupasta ja näyttää konnarille modernisti kännykästä. Junamatkustaminen Keski-Euroopassa on erittäin suositeltavaa ja parhaimmillaan helppoa. Jos siis Prahan mahtavat kuppilat ovat jo tulleet tutuksi, mutta tie vie Czechiaan (maalla on siis uusi englanninkielinen nimi) yhä uudelleen tai muuten vain pidemmäksi aikaa ja olutkulttuuri on lähellä sydäntä, on junamatka Plzeňiin harkinnan arvoinen asia. Junia menee sen verran hyvin, että tämän reissun tekee hyvin päivämatkanakin. Aamulla junaan Prahan päärautatieasemalta, lounas Plzeňissä, panimokierros, pikainen kävely kaupungilla ja iltajunalla takaisin Prahaan ja omaan lähikuppilaan miettimään, mitä tuli
tehtyä. Toimii varmasti.
Itse en ollut käynyt Plzeňissä koskaan, vaikka olin asunut maassa vajaan vuoden ja käynytkin useamman kerran, joten tuntui, että asia piti nyt korjata. Ajattelin, että kylässä riittäisi nähtävää yönkin yli, joten varasin majoituksen. Illalla toki hiukan jo harmitti ja meinasin hypätä junaan suunnatakseni takaisin kohti Prahan sykettä. Jos keskieurooppalaiset pikkukaupungit kuitenkin kiinnostavat, niin kyllähän Plzeňissä sen vuorokaudenkin viihtyy, vaikka aika unelias meininki sattui ainakin tuolle torstaille.
Junalippujen hankita oli siis helppoa, mutta jostain syystä toisin oli pääsylippujen hankkiminen panimokierrokselle. Urquellin panimokierrokset ovat tietysti niin loppuunsa asti hiottuja ja tuotteistettuja, että panimokierroksia tarjotaan useita, monta kertaa päivässä ja monella eri opastuskielellä. Niinpä lippujakin myydään, totta kai, netissä etukäteen ostettavaksi. Muutenkin etukäteen lipun ostaminen on suositeltavaa, koska panimokierrokset tällä perinnepanimolla ovat hyvin suosittuja. Tämäkin oli loppuunmyyty. Urquellin kotisivut ovat nykyaikaiset ja verkkokauppa näyttää modernilta. Kuitenkin, kun menin verkkokauppaan noin kuukautta ennen matkaani ostaakseni pääsyliput, verkkokauppa ei suostunut toimimaan. Varaukseni meni ostoskoriin, mutta sitä ei koskaan pystynyt lunastamaan sieltä. Tämä jatkui päivästä toiseen. Ei auttanut, vaikka pyysin tshekkiläistä ystävääni kokeilemaan sivustoa. Olin yhteydessä panimolle, josta vastattiin: ”Toisinaan käy niin, että jotkut ihmiset eivät voi ostaa lippuja meille.” Aha. Että kokeile meidän omien kotisivujen sijaan ostaa tämän markkinointisivuston kautta. En olisi halunnut mitään välikäsiä. No, menin kuitenkin kokeilemaan, eikä sivustolla lopulta ollut edes lippuja panimokierrokselle. Palasin sähköpostiyhteyteen panimolle. Lopulta tilanne ratkesi niin, että he poikkeuksellisesti varasivat yhden lipun janoiselle suomalaiselle, vaikka yleensä sähköpostilla voi tehdä vain ryhmävarauksia. Mutta olipahan vain kummallista. Eivätkä he siis myöntäneet, että verkkokaupassa olisi ollut mitään vikaa. Toivottavasti verkkokauppa toimii jo tänään.
No niin. Lopulta pääsen panimolle. Plzeň on sen verran pieni kylä, että rautatieasema, keskusta ja Plzeňský Prazdroj pivovar ovat kaikki kävelyetäisyydellä toisistaan. Tuukka Rask muuten pelasi edellisen NHL-työsulkukauden Plzeňin kiekkoporukassa. Ja kaupungin jalkapallojoukkue on pelannut Mestareiden liigassa. Stadion näkyikin kävelymatkalla hotellilta panimolle.
Heti kättelyssä käy selväksi, että nyt tehdään asioita tosissaan eikä huvikseen. Panimo on valtava. Pihan näkymää hallitsee suuri tehtaan piippu ja kellotorni. Tämä on oikeastaan iso tehdasalue. Oluttehdashan tämä onkin. Kellotornissa on kello joka suuntaan, jotta työläiset aikoinaan pystyivät näkemään kellon kaikkialta. Täällä oli myös oma vesitorni, jotta oluen valmistus ei vain keskeytyisi. Nykyään vesitorni ei ole enää käytössä, vaikkakin ”pehmeä plzeňiläinen vesi” onkin yksi Urquellin tärkeimmistä raaka-aineista.
Käyn lunastamassa lipun, jolle tulee hintaa noin 15 euroa. Lipputiskin lähellä on Urquellin väreihin maalattu Harley Davidson. Tai ainakin joku moottoripyörä se on. Kierros alkaa modernista päärakennuksesta, josta siirrytään bussiin. Kyllä. Turisteille on ihan oma Urquell-bussi, joka kyyditsee meidät pullotus- ja tölkitysrakennukseen. Katseltuamme pullojonoja ja liukuhihnoja tovin siirrymme takaisin bussiin. Opas kertoilee hyvällä englannilla kaikenlaista historia- ja tilastotietoa Prazdrojin toiminnasta. Eikö olekin jopa hiukan vaikea lukea tämä prazdoj. Ajatus aina hetkeksi keskeytyy. Puhutaan siis Urquellista. Tämäkin panimo on jo myyty isolla rahalla ulkomaalaisille. Urquellia kuitenkin valmistetaan vain täällä. Lisäksi panimolle kuuluvat Tsekissä esimerkiksi peinteinen Kozel, Radegast ja Gambrinus. Tällä hetkellä panimoryppään omistaa japanilainen Asahi. Jätetään muut tilastot tästä tekstistä nyt pois, mutta pääpiirteissään voi sanoa, että paljon ja kaikkea.
Sitten siirrytään seuraavaan rakennukseen, jossa katsotaan lyhyt markkinointivideo. Seuraavaksi ihmetellään sammioita ja maistellaan hiukan maltaita ja humalia. Niistä on kuin onkin aistittavissa tshekkiläiselle Saaz-humalalle tyypillinen maku. Salaisuudet alkavat paljastua. Tätä on mahdotonta kopioida ilman täältä saatavia ainesosia. Lopulta siirrytään märkiin ja viileisiin kellaritiloihin. Panimon alla kulkee valtavat labyrintit, joita
periaatteessa pääsee keskustan labyrintteihin asti. Kaupungin keskustan alla luikerteleviin käytäviin myydään paikallisessa olutmuseossa myös opastettuja kierroksia. Nämä kellarikäytävät ovatkin todennäköisesti tämän kierroksen suola, jota muilta panimoilta ei välttämättä saa. Täällä on pantu ja säilötty olutta vuosikymmeniä. Oikeastaan vuodesta 1842. Yhdessä nurkassa näkyy katon rajassa reikä, josta tipahtelee seiniin tiivistynyttä
vettä. Tuosta on kuulemma aikoinaan puskettu lunta tänne kellariin, jotta lämpötila pysyy viileänä myös myöhemmin kesällä.
Kosteassa kellarissa kokoonnumme lupaavan näköisen tynnyririvistön lähelle. Lopulta koittaa se hetki, jonka olemassaoloa olen jo alkanut epäillä. Luvassa on pieni tuopillinen suoraan tynnyristä. Paikallinen panimomestari työntää hanan jättimäiseen puutynnyriin, ja olutta alkaa virrata valtoimenaan. Ukko huutelee töllisteleviä turisteja tuomaan lasia alle, ettei nestemäistä kultaa valu turhaan maahan. Ja me teemme työtä käskettyä. Ukko valuttaa oluen lasiin ja törkkää sen takaisin kouraan. Hopusti pois tieltä ja seuraava janoinen turisti vuoroon. Tynnyrikäytävän perällä on muutama pystypöytä, joiden ääreen kokoonnumme nauttimaan tuotteesta. Tämän paremmalta ei Plzeňský Prazdroj eli Pilsner Urquell varmasti missään muualla maistu. Hetken tuntuu niin kuin olisi perinteisen oluen valmistuksen äärellä. Lopuksi turistiryhmä ohjataan hissillä maan pinnalle ja tupsahdamme keskelle matkamuistomyymälää, joka on täynnä kaiken maailman tuotteita Urquellin tai Prazdrojin logoilla varustettuna. Sähkökitarakin myymälän nurkassa möllöttää, mutta se ei
liene myynnissä.
Seuraavaksi pihalle, ja koska keli on lämmin ja aurinkoinen, voi pihapiirissä sijaitsevasta
pubista napata yhden pilseniläisen ja istahtaa vielä pihan penkille ihastelemaan tehdasmaisemia.
Vieraskynä Tuomo