Heinäkuun alkupäivät keskiviikosta lauantaihin Oulussa vietettiin Yks Huikka Festivalia. Ohjelmassa oli hanavaltauksia, maisteluita, panimokierros Nailolla, DJ-settejä sekä Tuban ja Koivurannan Saunalautan kanssa neuvoteltuja diilejä, joissa elämän parhaita asioita, pizzaa, saunaa ja olutta, sai sopivina könttätarjouksina. Melko laajasta tapahtumatarjonnasta mielenkiintoisimmilta kuulostivat ohjatut maistelut, joista ehdin osallistua kolmeen.
Maisteluista ensimmäinen oli keskiviikkona alkuillasta Graalissa. Loppuunmyydyssä tapahtumassa oli tarjolla viisi keskenään mukavan erilaista Messoremin olutta, joista minun suuhuni parhaalta maistui De L’Autre Cote V.9 West Coast IPA. Ilahduttavia olivat myös raikas ja erittäin juotava Kölsch (Kölsch of the Dead), Sour IPA -traumoja lievittänyt Paradisum: A, tuplavahvuinen NEIPA Barometre De Vie ja karhunvatukkaa, vadelmaa ja granaattiomenaa sisältänyt smoothie sour. Harmittavasti Graalin Messorem-tarjonta on jo juotu loppuun, mutta Petit Jus De Mort -sarjan pirtelöitä näyttää olevan tarjolla ainakin Pekurissa ja Roosterissa.
Perjantaina “Rokki” Raikasi Ouluhallin parkkipaikalla, Hässäkkäpäiviä aloiteltiin Välivainiolla ja AC Oulukin pelasi kotiottelun sarjakärkeä vastaan, joten Leskisen Nano Cinco -maistelussa oli vain kolme osallistujaa. Leppoisassa maistelusessiossa oli jälleen tarjolla vain hyviä oluita (pari IPAa, yksi baltic porter ja yksi villihiivaolut). Minun makuuni paras oli Couverte NEIPA, mutta myös Classe Typhoon -balttiporter oli vakuuttava ja mieleenjäävä. Näistä oluista ainakin Classe Typhoonia on edelleen tarjolla Leskisen hanasta ja Hello My Name Is – Griotte, Aronia -villihiivaa pullovalikoimasta.
Minulle viikon päätapahtuma oli lauantaina Mallaskellarissa, jossa maisteltiin viittä tynnyröityä imperial stoutia, joiden Untappd-arvosanat olivat 4,27:n ja 4,51:n välillä. Huikean kattauksen paras oli Humble Foragerin ja The Brewing Projectin Ash, jossa oli käytetty vaahterasiirappia, neljää erilaista vaniljaa, kolmea sorttia kanelia ja koko pläjäys oli vielä tynnyröity kolmessa tynnyrissä (Buffalo Trace, Heaven Hill ja Willet Rye) 29 kuukauden ajan. Myös neljässä muussa oluessa oli samanlaista kaikki kertaa kaikki -henkeä, mutta ne olivat keskenään sen verran erilaisia, ettei tullut ähky.
Mallaskellarissa oli festarien ajan myös kanadalaisten panimoiden hanavaltaus, ja valikoimassa näyttää vielä festarien jälkeenkin olevan esimerkiksi Messoremin Temporalis #0034 ja Brasserie du Bas-Canadan Double Dry Hopped Hadrien. Näitä uskaltaa suositella kaikille sumukaljojen ystäville!
Kaiken kaikkiaan Yks Huikka Festival toimitti sen, mitä oluttapahtumilta eniten odotankin, eli isot määrät erinomaisia oluita, joita ei ole mahdollista saada lasiinsa tavallisella baarikierroksella.