Blogikollegaani Sampoa vapaasti ja muistinvaraisesti lainaten Berliinissä on kaikille kaikkea. Minulle ensikertalaisena Berliini oli kaiken maailman ruokia, pari museota, kaupunkikulttuuria, aluksi aivan helvetisti askelia ja lopuksi vuorokausilippu julkiseen liikenteeseen, The Flaming Lipsin keikka, kesäiset kelit, Kreuzbergin, Mitten, Prenzlauer Bergin ja Friedrichshainin alueet sekä pikaiset pyörähdykset Neuköllnissä ja Weddingissä ja tietysti myös hieman olutta.

Etukäteistutkailun perusteella kaupungin kiinnostavimmilta olutkohteilta vaikuttivat Muted Horn ja Biererei Bar & Vintage Cellar eikä kumpikaan näistä aiheuttanut pettymystä. Bierereissä oli vierailuni aikaan todella hulppea hanavalikoima (muutama Messorem, Bottle Logicia jne.) ja Muted Hornissa puolestaan ystävällisin palvelu, leppoisin tunnelma, hyvää olutta ja makuuni oikein sopiva indiepop-soittolista. Muted Hornissa myös oivalsin, että hypeoluiden metsästämiseen on sopivampiakin paikkoja, esimerkiksi lähikauppani Oulussa, ja että järkevintä on keskittyä paikallisiin oluisiin, koska niissä hinta ja laatu kohtaavat ylittämättömällä tavalla. Oivallusta luultavasti edesautti se, että Muted Hornin hanalista ei ollut kannaltani paras mahdollinen. Paikallisten oluiden ja muutaman pohjoisamerikkalaisen lisäksi tarjolla oli melko paljon Deyan ja Basquelandin tapaisia sinänsä laadukkaita panimoita, mutta näitä oluita maistaakseen ei tarvitse matkustaa ulkomaille.

Piipahduksen arvoisia kohteita olivat myös mukavan pation ja Saksa-painotteisen hanalistan kannattelema Manifest Taproom, pienen matkan arvoinen Eschenbräu*, viihtyisässä kauppahallissa sijaitseva Heidenpeters, ilmeisesti kylän vanhin biergarten Prater Garten ja BRLO Brewhouse, jossa oluen laatu ei ihan yltänyt hulppean miljöön tasolle. En ollut pelkällä olutreissulla, joten paljon nähtävää, koettavaa ja maistettavaa jäi seuraavaan kertaan.

Ainakin kesäkeleillä erittäin suosittua puuhaa näytti olevan oluen ostaminen paikallisesta kulmakiskasta, spätistä, ja sen juominen esimerkiksi kiinteistön läheisyyteen sijoitetun terassipöydän ääressä. Valikoimaa piisasi erityisesti perinteisissä tyyleissä ja hintataso oli selvästi vielä baarien hinnoitteluakin kuluttajaystävällisempää. Parilla eurolla saa hyvän oluen, enkä huomannut yhdenkään pullon maksavan yli neljää euroa. Näitä kulmakioskeja oli myös suosituimpien döner-kojujen** naapurissa, joten ruokajuomaksi sai halutessaan muutakin kuin Fritz-kolaa tai ayrania.

Pelkästään NEIPAn, tynnyröityjen imperial stoutien ja muiden hypetyylien ystäville Berliini ei ole paras mahdollinen olutkohde, vaikka niitäkin on toki tarjolla. Saman illan aikana on kuitenkin hyvällä reittisuunnittelulla mahdollista saada hanasta sekä Rothaus Pilsiä, Brauerei Zehenderin tuotteita ja Spezial Rauchbieriä että viiksiä väpäyttäviä Untappd-suosikkeja, sillä onhan Berliinissä kaikille kaikkea!

*Waterkant Pilsener on voittajan valinta kuivan ja katkeran pilsin ystäville

**Mustafa’s Gemuse Kebap oli hyvä, mutta Zagros oli vielä parempi. Jonottamaan joutuu molemmissa.