Viikonloppuna potkittiin loppuun tämän vuoden jalkapallon Liigacup. Turnaus on nykymuodossaan suurelta osin halleissa pelattava kaudenalushöntsä, Veikkausliigakauden kynnyksellä. Miehistöt eivät ole vielä valmiita ja hitsautuneet kasaan, mutta yhden asian Heinäpään hallissa ja etänä väijytyt pelit ovat saaneet aikaan: veikkausliigakauden odotus senkun kasvaa ja matsinalusoluita jo odottaa – etenkin kun loppukesästä on luvassa AC Oulun siirtyminen pelaamaan kotimatsinsa uunituoreelle Heinäpään jalkapallostadionille.
Soppahommat tuntuvat kuuluvan monella urheilun suurkuluttajalla asiaan kun tie vie hallille, stadionille tai kisoihin, tämä näkyy oli sitten Raatissa, Raksilassa tai Olympiastadionilla. Niin myös suuressa maailmassa, Qatarin jalkapallon MM-kisojen yksi iso puheenaihe muutama vuosi sitten oli, onko alkoholin saatavuutta tiukasti kontrolloivassa isäntämaassa keittoa tarjolla stadioneilla ja fan zoneilla. Ei käsittääkseni ollut, ainakaan katkarapukatsomoiden ulkopuolella.
Käytäntöjä on monia. Englannissa vaikutti ainakin omalla käynnillä AFC Wimbledonin kotipelissä että olut oli sekä hyvää että sitä oli riittävästi, mutta katsomoon ei sen kanssa asiaa ollut. Siellä taitaa edelleenkin 80-luvun jalkapallon oheistoiminnan ja tragedioiden muistokin vaikuttaa siihen, miten sallivaisia ollaan. Olutkulttuurimaa Saksassa taas ollaan vapaamielisempiä ja muovituoppien kanssa kelpaa omalla paikallaan seurata peliä. Suomessa nykysysteemi on ihan toimiva, kun tietyt katsomonosat on rajoitettu anniskelualueeksi.
Mitään valtaisia craft-elämyksiä ei toki ole ollut tarjolla, mitä ei toki futismatsitilanteesta haekaan. Raatissa on maistunut Toppilan Helles, tuo feikeistä feikein “oululaisolut”, toivottavasti AC Oulun toimisto jo sumplii Varikko Panimon kanssa jotain Sonnisaaren Navy Blue pale alen kaltaista aidosti paikallista vaihtoehtoa.
Muuallakin on tullut vastaan seurayhteistyötuotteita. RoPSin matseihin pantu RoPS Helles taitaa edelleenkin olla paras Lapin Panimon olut mitä mieleen tulee, tosin täytyy myöntää että täyteen ammuttu Keskari ja RoPS – Aberdeen Eurooppaliigan karsintapeli varmasti vaikutti fiilikseen. Olympiastadionilla on tullut väijyttyä Huuhkajia marraskuun kylmyydessä, merkityksettömässä pelissä Helsinki Bryggerin (= Hartwallin) Stadion Pale Alen kanssa.
Pikaisesti Untappedia kaivellen muiltakin seuroilta on ainakin historiasta löytynyt oheisjuotavaa. Kimito on tehnyt ainakin pari olutta TPS:n väreihin, HJK-leimaisia oluita on löytynyt vuosien saatossa Stadin Panimolta, Espoon Omalta Panimolta (RIP) ja hieman savolaisen kierosti RPS:lta Kuopiosta. Ant Brewltä näyttäisi löytyvän todellinen deep cut eli Reipas On Rautaa pale ale! Väkevä littipeukku nelostasolla pelaavan vanhan Suomen mestarin värejä kantavalle ölpälle.
Mutta mitenkä siinä Liigacupin finaalissa kävi? Isäntäjoukkue Inter oli lopulta AC Oululle Kupittaalla liian vaikea pala purtavaksi. Kaksi hieno keskitystä ja puskumaalia, joille ei Santos Oulun maalilla juuri mitään mahtanut. Nyt kun Inter pudotti prässiään johtotilanteessa ja pakotti Oulun rakentemaan hyökkäystä ahtaalla kentällä, Liigacupin aiempin matsien melko vauhdikkaan vastahyökkäämisen sijaan, ei solmua saatu avattua ennenkuin viimein parinkymmenen minuutin aikana, eikä silloinkaan kuin yhden rankkarin arvoisesti. Mutta hyvä, että näkyy niitä ongelmakohtia joita vielä hioa ennen kahden viikon päästä käynnistyvää sarjaa…
Matsia katseltiin tamperelaisille tutussa, laadukkaassa olutravintola Ale Pupissa, joka avasi konkurssiin menneen Heidin pierubaarin tilalle Oulun etäpesäkkeen loppuvuodesta. Mitäpä tuosta voisi sanoa – telkkareita oli paljon ja Ruutu toimi, ja Karhu oli edullista, vaikkei täällä nyt asiakseen muussa tilanteessa tulisi aikaa vietettyä.
Kausi saa tulla, tänä vuonna Oulu on voittoisa!
