Aloitin puolisoni kanssa Pohjoisen talvilomaviikon junailemalla itsemme Turkuun, joka kieltämättä on sympaattinen pikkukaupunki, mutta sen verran syrjässä pelipaikoilta, ettei siellä tule usein käytyä. Tästä syystä useampiakin Turun olutravintoloita on aikaisemmin jäänyt testaamatta, mutta nyt oli tilaisuus korjailla vahinkoja. Ensimmäinen vierailupaikka oli Kakolan taproom, joka tarjoili viihtyisän miljöön ja odotetun kaltaisia oluita. Mielelläni olisin syönyt pizzaa, mutta listalla olikin poikkeuksellisesti vain erinomaisen hyvää thaisapuskaa. Ei passaa valittaa.

Turun toisena juottopisteena sai toimia City Hospoda, jossa yhdistyy olutravintola ja kansankapakka aika uniikilla tavalla! Tällaista voisi olla Oulussakin, jos esimerkiksi Sarkka tarjoilisi eurooppalaisten pienpanimoiden NEIPAa! Panimoravintola Koulu olisi ollut heti City Hospodan vieressä ja jokseenkin looginen kohde, mutta jätin väliin, kun siellä on ilmeisen kohonnut riski törmätä mustiin paitoihin ja sinisiin kravatteihin sonnustautuneisiin taulapäihin ja wokesta horisevaan setään.

Seuraavana päivänä sujuvan siirtymän jälkeen Gdanskin ensimmäinen kohde oli Samponkin suosittelema Pułapka, jossa oli erinomainen olutvalikoima ja todella hyvät pizzat. Vaikka maaliskuun alussa Gdanskissa oli vielä rauhallista, Pułapkassa oli sen verran asiakkaita, että tarjonta ehti jonkin verran vaihtua muutaman päivän reissun aikana, ja oluella kannatti käydä uudemmankin kerran.

Muista ydinkeskustan paikoista Labeeryntin pilasi kovalla soinut ankea hard rock, vaikka tunnelmassa ja olutvalikoimassa ei ollut mitään vikaa, PG4:ssä kannatti piipahtaa maistamassa jopenbieriä ja Polskie Kinossa parasta oli leppoisa tunnelma ja kiva palvelu. Browarnian voi mielestäni huoletta sivuuttaa, ellei satu olemaan erityisen viehättänyt “no ihan hyvä tämä on” -tason oluista.

Gdanskin toinen baarikeskittymä on noin viiden kilometrin päässä Wrzeszcz-nimellä paiskatulla alueella, jossa näytti olevan myös vegaaniravintoloita, kissakahvila, muotiputiikkeja ja monia muita modernin elämän kannalta välttämättömiä palveluita. Olutravintoloita olisi ollut useampiakin, mutta tällä kertaa Graciarnia ja Z Innej Beczki saivat riittää.

Vaikka Puolassa oli jo verrattain lämmintä ja keväistä, ei piipahdus Sopotin rantakaupunkiin tuntunut kovin mielekkäältä. Jotakin piti kuitenkin keksiä, joten päiväretki suuntautui Gdyniaan, toiseen rantakaupunkiin, ja vaikka Gdyniassa pyöriessä mielessä kävikin, että tässä on varmasti yhtä paljon järkeä kuin siinä, että Suomeen matkaava turisti matkaisi lähijunalla Helsingistä Vantaalle elämää ihmettelemään, reissu kuitenkin kannatti. Gdyniassa nimittäin on AleBrowarin baari, jossa oli aikaa kolmelle pienelle annokselle, mutta jossa olisin mielelläni viettänyt koko illan.

Paluumatkalla Tampereen kautta Ouluun kulkevaa junaa odotellessa oli vielä hetki aikaa pyöriä Turussa, mutta myönnettävä on, että Hese pääsi otsikkoon vain Ritarikunta-viittauksen vuoksi. Reissussa on mukavaa tutustua paikallisen ruokakulttuurin erikoisuuksiin, mutta Hesburger ja eksoottiselta kalskahtava HeseKebab jäivät tällä Turun pyörähdyksellä kokematta.