Oluenkin suhteen kilpaillaan. Kaikenlaiset olutteollisuuden sisäiset kisat ja mitalit ovat selkeästi oma lukunsa ja oma juttunsa aihe, mutta kesäkuussa valittiin ja palkittiin jälleen kerran Suomen paras olut Olutliiton järjestämässä kisassa. Mitä tuomaroinnissa mukana olevien kanssa olen vuosien varrella jutellut tämän kisan luonne on aina ollut kiinnostava, sarjakohtaisesta arvioinnista oluttyylien sisällä aina finaalipöytään. Siellä tuleekin vastaan melkoinen dilemma, kun joudutaan arvottamaan rinnakkain keskenään täysin erilaisia oluttyylejä.
Tänä vuonna Suomen parhaaksi olueksi valittiin vertaistensa joukosta Viikin CoolHead Brewn Salmiac Licorice Blackcurrant Sour, 5%. CoolHead on Suomen paras olut -kisassa voittanut sarjoja ennenkin, panimon alkuvaiheissa 2018 Maple Bourbon Barley Wine oli muut oluet -sarjan voittaja, ja 2020 oikein ansaitusti panimon vakiotuote, itselleni oikein hyvin maistuva Salted Licorice Raspberry Sour voitti hapanoluiden sarjan. Nyt CoolHead nappasi ensimmäistä kertaa pääpalkinnon. Samalla ensimmäistä kertaa hapanolut valittiin Suomen parhaaksi olueksi, mistä luonnollisesti näki parranpärinää oluen luonteesta, jos erehtyi lukemaan vaikkapa Hesarin kommentteja aiheeseen liittyen. Reinheitsgebotkin mainittiin!
CoolHeadin historia souriensa kanssa on tässä vaiheessa jo monivuotinen, ja vaikka ihan aina ei päivän makuvalinta siihen souripohjaan ole enää itellä innostanut, panimon game on kuitenkin niiden kohdalla omaan suuhun usein parhaimmillaan. Salmiakki oluen makuelementtinä on eittämättä jotain erittäin suomalaista (tai laajennettakoon että pohjoismaista, kyllähän esimerkiksi ruotsalaispanimoilta on sillä pelaavia soureja tullut), ja mustaherukka noin ylipäätään profiililtaan happamana marjana sopii souriin mainiosti.
Olin toki aiemminkin jo voittajan juonut, koska etenkin salmiakin kanssa pelaavat CoolHeadin sourit ovat olleet ihan mukavia, mutta miten olut maistui nyt kultaleiman kanssa rauhassa nauttien? Olisin ehkä kaivannut vahvempaa mustaherukkaa sen salmiakin kaveriksi, ja noin ylipäätään olut tuntui ohuehkolta. Tässä sotkemassa varmasti on se, että viime aikoina kiinnostavimpia CoolHeadeja ovat olleet ihan varmasti ne överimmän pään sourit – oli ne sitten julkaistu selkeästi CoolHeadina kuten vaikka nimihirviö Super Salted Double Licorice Triple Raspberry Quadruple Sour, tai sitten Glass Pyramid Projectin nimen alla tehdyt, kuten vaikka mainio mangoa, mandariinia ja vaniljaa pyöritellyt Freshly Squeezed sour parin kuukauden takaa. Vähemmän olutta kuluttavalle nämä överöinnit toki sitten saattaisivat olla liikaa, siinä missä kevyen marjainen ja salmiakkinen voittaja onkin yllättävä näyttö siitä mitä se olut myös voi olla.
Suomen paras olut -kilpailun tärkein anti on voittajan sijaan varmaankin se, miten se nostaa esiin suomalaisten pienpanimoiden monipuolisuutta, ja kyllä se tänäkin vuonna näkyi. Omaan silmään nousi kategorioiden parhaista etenkin aivan erinomainen Hämeenlinnan Temperance Brewing Co:n Katuma Pils, joka voitti ansaitusti Pilsien ja muiden vahvasti humaloitujen lagerien sarjan. Ja ainahan pitää pitää mielessä, että kilpailussa on mukana vain se mitä sinne panimot ilmoittavat, paljon vuoden aikana hanoissa ollutta ei-vakiotuotetta ei yksinkertaisesti maisteltavaksi raadeille koskaan tule.
