Tämä blogautus alkaa pienellä ryyppyreissun kuvauksella. Keski-ikää lähestyvän bloggaajan hurja vappukännäys alkoi sillä, että ajeltiin (autolla) puolison kanssa Varikolle ihmettelemään menoa. Tilattiin kärkeen hämmentävä vappupizza, jossa oli silliä, perunaa, Myrttisen suolakurkkuja, ranskankermaa, fenkolia ja ties mitä kaikkea. Minä join maistamatta jääneitä kaljoja hanasta ja tarkistin simalonkeron vuosikerran, puoliso joi limpparia. 

Parin tuopin jälkeen päätettiin käydä testaamassa (siirtymä autolla) naapurissa ovensa avannut Allin matala. Ajatusketju tiskillä tilatessa meni suurin piirtein näin: “pitääpä napata joku raikas, helposti juotava pohjahiivaolut tähän väliin. Hmm, Schlenkerlan Hellestä en olekaan juonut, napataan sitä”.

Tässä käy ilmi myös se asia, että vaikka kuinka olisi olutkirjoja lukenut, niin kaikkea ei voi muistaa ja tietää. Schlenkerlan Helleksessä ei ole savumallasta, mutta kyllähän se makuprofiililtaan merkittävän savuinen. Minä vihaan savuoluita ja oluella oli lähes antabusmainen vaikutus. Join irvistellen tuopin loppuun, 12 euron hellestä ei jätä edes työssäkäyvä ihminen juomatta, tuli pää kipeäksi ja paha mieli. Tämän jälkeen hypättiin autolla takaisin kotiin ja just kerkes sopivasti puoli ysin uutisia katsomaan. Onneksi matkalta sai ostettua irtokarkkeja harmitukseen.

Allin matala vaikutti mukavalta mestalta, jossa pitää käydä uudestaan ja tilata jotain muuta kuin Schlenkerlaa. 

Lopetetaan ryyppyreissun kuvaus kuitenkin tähän ja pohditaan tuota omaa iki-inhokkiani eli savua. Schlenkerlan savuisuus on ehkä kaikista savuoluista itselleni epämiellyttävin. Sen rasvainen, hiillosmakkaramainen savu saa aikaa kylmät väreet. Helleksessä savuisuus ei ollut niin rasvainen, mutta hämmentävän tunkkainen olut se on omaan suuhun. Niin kuin olisi heitetty tuhkakupin jämät hyvän helleksen päälle. Ja oikeasti hämmentää tuo savu, jos mukana ei tosiaan savumallasta. Missä prosessin vaiheessa noin vahva savun aromi voi tuotteeseen tarttua “vahingossa”? 

Olen ymmärtänyt, että panimolla maltaat kuivataan pyökkisavulla. Pitäisi joskus saada lasiin toistakin pyökkisavulla valmistettua savuolutta, jotta saisi varmuuden tästä rasvaisuuden alkuperästä. Mulla on perstuntuma, että perus savuoluet eivät näin pahoja ole vaikka en pidä yhdestäkään savuoluesta. Koska en ole savuoluiden ystävä, mulla ei ole oikein käsitys eri puulajien savun vaikutuksesta lopputuotteeseen. Näistä jos olisi joskus jotain tastingia tarjolla, niin olen kärppänä paikalla!

Hämmentävän asiasta tekee se, että savustettu ruoka on mielestäni tosi hyvää. Savustetut ahvenet on yksi suurimpia herkkuja mitä on ja erinäiset savulihat vie kielen mennessään. Myös se hiillosmakkara maistuu, vaikka oluessa sen maku on hirveä. 

Samoin viskissä savuaromi on todella miellyttävä. Viskimaailmassa savu on yleensä lähtöisin turpeesta, jolla voi olla vaikutusta savuisuuteen, mutta veikkaan, että  tislausprosessi itsessään vie savuoluesta löytyvät epämiellyttävät elementit, kuten rasvaisuuden, mennessään. Tässä voi myös kypsytysnäkökulma. Viskin kypsytysaika pyöristää savun aromit minulle miellyttävään muotoon. Tosin, olen päässyt maistamaan pari kertaa savuviskiä valmistavien tislaamojen raakatisleitä, enkä sieltäkään näitä itselleni epämiellyttäviä elementtejä muista.

Olen tutustunut viime vuosina hiukan myös punaviiniin ja sieltä löytyvät savuiset aromit ovat todella miellyttäviä. Miksi juuri olut ja savu ei omaan suuhuni toimi?