Abba vai Aikakone, Ruben Östlund vai Timo Koivusalo, Stigerbergetsin Öl vai Lidlin Kotimainen olut? Viimeisimmän vastakkainasettelun pitäisi tietysti kääntyä suomalaisten eduksi, sillä onhan Olvilla pitkät perinteet laadukkaiden pohjahiivaoluiden valmistajana, kun Stigbergets taas on viiksihipstereiden diipadaapa-IPA-pulputtamo, joka hybriksessään kuvittelee osaavansa tehdä oikeita oluita. Otetaanpa selvää, onko asiat sillä tolalla, miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa.
Alkuun kuitenkin numerotietoja: Lidlin Kotimainen olut maksaa 99 senttiä, ja hinta sisältää 15 sentin pantin. Stigbergetsin Öl maksaa Systembolagetissa 12,9 kruunua, mikä on tämän hetken kurssilla vähän vajaa 1,2 euroa. Laadukas, nautiskeluhetkiin rakkaudella luotu kotimainen alkoholivalmiste on siis kymmeniä prosenttiyksiköitä ruotsalaista kilpakumppaniaan halvempaa. Euroissa mitattuna hintaero tosin muodostuu merkittäväksi vasta ammattikäytössä – ja juuri sitä vartenhan Kotimainen olut on luotu! Hintaero selittyy sillä, että Olvi käyttää oluessaan ohratärkkelystä ja sillä Stigbergetsin oluessa alkoholia on 4,5 %, kun Lidlin olut on laimennettu 4,2 tilavuusprosenttiin. Hinta-tehosuhdekin kääntyy siis hieman suomalaisen oluen eduksi, mutta miten on laadun laita?
Maistelin oluet rinnakkain, mutta en jaksanut nähdä sokkomaistelun vaivaa, sillä olen juonut kumpaakin olutta useampaan kertaan ja kuvittelen erottavani oluet jo ensimaistolla. Koska olut on vakava asia, yritin pitää huolen siitä, että oluet ovat keskenään mahdollisimman hyvin vertailukelpoisia. Kumpikin oluista on ollut jääkaapissa muutaman päivän, joten tarjoilulämpötiloissa ei ole eroa. Lidlin oluen parasta ennen -päiväys on 26.6.2023, kun Stigbergetsin Öl menettää parhaan teränsä 5.7.2023. Kahdeksan päivän tuoreusero tuskin vaikuttaa maistelun lopputulokseen ratkaisevasti. Kaadoin molemmat oluet Spiegelaun tulppaanilasiin, koska optimiolosuhteita, taskulämpimänä kännissä, en saanut järjestettyä.
Väriltään Olvin Kotimainen olut on hieman tummempaa. Molemmat ovat kauniin kirkkaita ja tyylinmukaisia, joten tällä saralla ei ole havaittavissa suuria eroja.
Stigbergetsin Öl tuoksuu hieman kukkaiselta ja sitruksiselta. Mistään hajuvedestä ei silti ole kyse, vaan oluen kyllä arvaa lageriksi. Lidlin oluesta ei meinaa aluksi irrota tuoksua lainkaan. Hento maltaisuus ehkä kurkistaa, kun tarpeeksi nuuhkii. Kun lasi hieman tyhjenee, nenään pistää ikävästi liotin tms. ei ravinnoksi kelpaava. Erävoitto Ruotsiin.
Maun osalta kirjoitin Kotimaisen oluen osalta muistiinpanoihini seuraavan: mitätön, tunkkainen, vetinen, metallinen, pahvinen. Paljon taloyhtiön kierrätyspisteeltä tuttuja adjektiivijohdoksia on veden joukkoon eksynyt! Olisi kiva testata, erottaisinko tämän sokkomaistelussa Karjalasta tai Karhusta. Tuskinpa.
Stigbergetsin Öl on maltaisempi ja jännän kukkainen. Myös Stigbergetsin olut on hivenen metallinen. Öl on jykevämpi kuin Lidlin kilpakumppani, mutta silti edelleen melko kevyt. Jälkimakuun jää mukava kuivuus ja pieni katkeruus. Olen toki juonut parempiakin lagereita, mutta 1,2 euron tölkkihintaan Öl on ylittämätön tuote niihin hetkiin, kun suoraviivaiselle lagerille on tarvetta. Murskavoitto Ruotsiin.
Stigbergets sai maineensa NEIPA-buumin alkuvaiheissa, mutta on sittemmin tehnyt laajasti monia tyylejä savuoluista tripeliin ja märzenistä goseen. Kuten kaikki ovat huomanneet, Olvi puolestaan on lagereiden lisäksi pannut viime vuosina esimerkiksi APAa, IPAa, cream alea ja jopa NEIPAa. Jos ajattelit, että tämä vertailu kääntyi selvästi Stigbergetsin eduksi, kokeile huviksesi, miten Olvin NEIPA pärjää mitä tahansa Stigbergetsin NEIPAa vastaan!
-Jarmo