En ole saunaihminen. En kestä kuumaa kauan, jolloin saunan lämmittäminen 3 minuutin löylyjen takia tuntuu tyhmältä. Omaa saunaa en käytännössä käytä yksin tai puolison kanssa ollenkaan. Vieraita varten se lämmitetään noin 4–5 kertaa vuodessa. Siksi ehkä kestikin niin kauan, että saunan ja oluen liitto otetaan tässä blogissa puheeksi.

Vaikka en ole saunaihminen, pidän saunasta sosiaalisen konseptina. Elämäni parhaat keskustelut olen käynyt saunassa ja vaikkapa mökkireissuilla vietän saunassa (alalauteilla tai jopa lattiatasolla) pitkiä aikoja maailmaa parantaen. Samoin Oulussa Tuiran saunalautta on mahtavaa kaupunkikulttuuria: lyhyet löylyt, pulahdus joessa ja yksi olut Oulun kesää ihmetellessä.

Niinpä jos joku pyytää saunomaan, lähden kyllä mielelläni. Ja mukaan lähtee lähes aina myös olutta.

Kun saunon, juon olutta myös saunassa. Käytännössä tässä ei ole mitään järkeä: juoma kerkeää minun juomatahdilla kuumua ja viimeiset saunan lämmittämät huikat tölkin pohjalta ovat yleensä kuvottavia. 

Juoman kuumumista vastaan voi taistella muutamalla keinolla. Yksi on pienentää annoskokoa. Esimerkiksi 0,25l tölkki ei kerkeä kuumeta samaan tapaan kuin puolen litran tölkki. Tölkkien ja pullojen ympärille on toki saatavilla myös juuri saunomiseen tarkoitettuja suojia, jotka pitävät juoman kylmänä. Jos saunoisin enemmän, hankkisin tällaisen ainakin 0,33 tölkkiä varten.

Itselleni suuri ahaa-elämys oli saunakaljan juominen mukista/lasista. Kahvimuki eristää lämpöä yllättävän hyvin, joten miksi saunakaljaa ei joisi siitä? Lisäksi muumimukista alasti kaljan hörppiminen on cool. Mukeissa ja laseissa on toki myös oma turvallisuusuhkansa, jonka vuoksi moni ei lasiesineitä saunaan vie. Itse olen sitä mieltä, että elämässä pitää ottaa hallittuja riskejä tai ei tiedä eläneensä. Siksi saunaolutta on tullut myös lasituopista hörpittyä.

Parhaimmillaan olut on silti heti saunan jälkeen, kun keho on puhdas ja lämpö tuntuu vielä luissa ja ytimissä. Eikä tarvitse enää miettiä optimaalista tarjoiluastiaa tai lasinsiruja saunan lattialla.

Entä se itse olut? Minulle saunassa menee mikä tahansa oluttyyli, kunhan juotavuus on kunnossa. Ja tämäkin lähinnä edellä mainittujen lämpöön liittyen ongelmien vuoksi. Moni “maistelukalja” tuppaa olemaan melko makea ja lämpö ja makeus ovat ainakin minulle melko ällöttävä yhdistelmä. 

Markkinoilla on myös muutama saunomista varten brändätty olut. Näin muistinvaraisesti ainakin Olvilla ja Karhulla saunaolut valikoimista löytyy. Karhun saunaoluessa on itseasiassa mukana koivua, jolla on ilmeisesti haettu suomalaisen saunakulttuurin vangitsevaa makumaailmaa. Oma muistikuvani on, että koivu on tuotteessa taka-alalla ja olut menee “saunaoluena” kategoriaan “fiksusti brändättyä peruslageria”.

Sinänsä saunan tuoksumaailman vangitseminen kaljaan on mielenkiintoinen idea, mutta tällainen olut tuskin olisi hyvä juoma lauteilla nautittavaksi.

Ja lager on kyllä saunaoluiden aatelia myös minulle. Erityisesti jos olutta sekoittaa tilkan löylyveteen, on lager omaa luokkaansa. Marjasourit ei vaan nyt toimi kiukaalla.