Kävin Katowicessä Puolassa katsomassa eurheilua. Puolassa on tullut tässä elämässä rampattua paljonkin, mutta aina siellä on kiva piipahtaa. Tällä kertaa reissun pääpaino ei ollut kaljanjuonnissa, mutta alla olutblogiin sopivia ajatelmia ja huomioita reissusta.
Suomen paras baari löytyy edelleen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Oak Barrelin oluissa on mausteena “matkan huuma”, joka tekee keskinkertaisestakin tuopposesta jumalten nektaria. Jostain syystä teki mieli Guinnesia, mutta kyseisen juoman maailmanlaajuinen pula-aika oli iskenyt myös Oak Barreliin ja piti tyytyä Kilkennyyn. Erinomaiselta maistui sekin torstai-aamuna klo 9.
Untappd on edelleen hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Kun ensimmäisenä iltana ei meinannut löytyä paikkaa istua iltaan, niin Untappd auttoi mukavasti hyvän juoman äärelle. Tällä kertaa arpa osui Browariat Craft Beer Zone -nimiseen paikkaan. Hanakattaus näytti seuraavalta:
Nappasin alkuun muutaman Tankbustersin, mutta sen jälkeen mielenkiinto osui Arpus-hyllyyn, jota tuli kahlattua huolella läpi. Arpusin marjakiisselit maksoivat 8–9€, joten ainakin Oulun hintatasoon nähden edullisesta tavarasta oli baariympäristössä kyse.
Kerrottakoon samaan hengenvetoon, että ruokapaikoissa se paikallinen “bulkkilager” maksoi paikasta riippuen 3–5 € isolta tuopilta.
Seuraava huomio liittyy aukioloaikoihin. Olimme torstai-iltana liikkeellä ja baari laittoi kympiltä ovet säppiin, vaikka asiakkaita (kisaturisteja lompakot levällään) oli vielä tupa täynnä. Myös viikonloppuna kympin jälkeen ruoan ja juoman saaminen oli hämmentävän haastavaa.
Olimme matkustaneet paikalle massatapahtumaa varten, joten sananen myös kaljasta tapahtumavinkkelistä. Ensinnäkin kaljaa tarjoillaan ja se suht edullista. Esimerkiksi Englannissa futisareenalle ei ole asiaa tuopin kanssa, joten päätin varmistaa asiaa myyjältä, että onko ok kävellä tuopin kanssa katsomoon. Myyjä oli kysymyksestä hämillään ja otti yhteyden esimieheensä, joka kiiruhti paikalle kertomaan, että “tyhmä suomalainen, tietenkin saa juoda kaljaa katsomossa”. Hauska kulttuurien kohtaaminen.
Alkoholiin liittyviä järjestyshäiriötä paikassa, jossa oli tuhansia 20–40 vuotiaita miehiä, ei tietysti ollut yhtään. Tätä on alkoholikulttuuri.
Katowicessä paikallisissa ravintoloissa “Craft Beer Boom” ei ehkä enää näy samalla tavalla, kuin vuosina 2017–2019, kun vierailin Puolassa useamman kerran. Paikalliset ravintolat tarjosivat paikallisena lähinnä Tyskietä, joka on paikallista karjalaa. Kun etelä-Puolassa oltiin, osassa ravintoloissa talon hanaolut saattoi olla myös tsekkiläinen bulkkilager.
Hämmentävin ravintolakokemus oli pizzeriassa, jossa eteen tuotiin lista paikallisista käsityöläisoluista. Tilaamishetkellä kävi kuitenkin ilmi, että oluita ei ollut ja ainoa vaihtoehto oli hana-Tyskie. Hetken piti katsoa, ollaanko tässä piilokamerassa. Uskon, että tapauksessa kielimuurilla oli osuutta asiaan.
Iloisiakin yllätyksiä mahtui mukaan. Eräässä teehuoneessa/kahvilassa oli tiskillä outoja pulloja rivissä, jotka pienen selvittelyn jälkeen paljastuivat paikallisen mikropanimon, Starkraftin, tuotteiksi. Nämä olivat oikein maistuvia ja harmittaa, että törmäsimme näihin vasta reissun viimeisenä iltana. Mutta onpahan syy lähteä jälleen takaisin Puolaan.
Summa summarum: Puola on edelleen mielenkiitoinen, hyvällä tavalla robusti matkailumaa, jossa on oluenystävälle paljon koettavaa.