Helsinki-viikonlopulle tammi- ja helmikuun vaihteessa oli sattunut sekä lähtöpäässä Oulussa että pääkaupungissa melkoisen hyinen, joskin kauniin aurinkoinen keli. Hieman tuulta lähti purjeista jo junassa istuessa, kun tekstiviestinä tuli tieto että illan Kansallisteatterin esitys oli peruuntunut sairastapauksen vuoksi. Noh, tekemistä varmasti keksisi siitä huolimatta.
Messukeskuksessa oli saman viikonloppuna Moottoripyörämessut, eikä sitä voinut olla perjantain aamujunassa huomaamatta. Moottoripyöräharrastajan oloista porukkaa oli aamusta asti keräämässä nestemäistä messufiilistä ravintolavaunun puolella. Oma keittolounaaksi otettu Karhun Polaris IPA -tölkki toi lähinnä huonoa fiilistä, jotenkin ikävän tunkkainen ja epämiellyttävä paketti tällä kertaa. Olisi varmaankin pitänyt ottaa ravintolavaunun asiantuntijoista mallia eikä kikkailla turhia, normi-Karhu näytti maittavan ilman ongelmia.
Helsingin alkuiltapäivässä onneksi pääsi perinteiseen tapaan istahtamaan Pienille ja miettimään missä napata myöhäinen lounas. Yleensä kun perjantaisin tänne laskeutuu on jonkinlainen tap takeover ollut menossa, nyt hanoissa tuntui olevan rautaisannos Berliinin Fuerst Wiacekia. Roaring Fourties -NEIPA:n joku aiempi painos oli tullut juotua, 2025-mallikin toimi erittäin kypsän hedelmäisenä humalapommina mainiosti. Toinen sumutus Fisticuffs and Flowers olikin sitten todella hyvä, raikkaan ja tuoreen makuinen paketti.
Lounaan ja hotellihuoneen tsekkaamisen jälkeen tie vei ihmettelemään jo melkein tyhjentynyttä Rosebudin myymälää Kaisaniemessä, viimeistä päivää taidettiin viedä. Lauantaina kerkesin tarkistaa miltä uudessa Postitalon lokaatiossa näytti, vähän oli muutto selkeästi vielä vaiheessa joten kirjakauppojen kiertely jäi tällä kertaa vähän vähemmälle.
Juova on ollut Helsingin reissuilla toinen vakipaikka, sen sijainti on monessa mielessä optimaalinen ja tänne mahtuu paikallisia tuttuja moikkamaan mukavasti. Silmään pistivät mukavasti paikalle löytäneet Varikon oluet, joita pääsikin kavereille suosittelemaan. Tekivät kauppansa. Sosiaalisessa tilanteessa olutmuistiinpanot jäivät vähän vaillinnaisiksi, mutta mieleen jäi ainakin Olarin Knocking on Death’s Door – kun näen black IPA:n, maistan kyllä black IPA:n.
Teatterin korvaajaksi oli paikallisvinkillä löytynyt Kruununhaan WHS Union -elokuvateatterin animesarjassa illan esityksenä ollut Leiji Matsumoton Galaxy Express 999 vuodelta 1979. Patetiaa, kohtalokkaita naisia ja suuria tunteita, klassiset elementit kasassa! Kateeksi käy Helsingin leffateatteripuoli, päällekäin tämän kanssa olisi ollut vaikka nyt Reginassa jotain vallan kiinnostavaa pinku eiga -saastaa 60-luvulta. Oluttakin olisi Unionissa saanut leffan kylkeen.
Lauantain suunnitelmana oli tehdä keitto- ja BBQ-lounaspisto Keravalle. ETKO ja Factory ovat jo hetken toimineet Keravalla Klondyke-talossa, jossa sijaitsee panimohommien lisäksi taproom ja ravintola. K-juna vei mukavasti ihan Klondyke-talon viereen Savion asemalle, kunhan hoksasi mistä päin punatiiliseen vanhaan kumitehtaaseen pääsi sisälle oikeaan paikkaan. Talon historiaa tutkaillessa tajusin myös että onhan täällä itseasiassa tullut käytyä aiemmin – sen muutaman vuoden aikana kun sisähuvipuisto Planet FunFun toimi samassa tilassa 90-luvun alussa!
Factoryllä oli ollut aiemmin viikolla kolmevuotisjuhlat, ja niinpä taproomin hanat olivat pingotettu täyteen etenkin sen oluita. Melkein kymmenkunta hanoista oli varustettu anniversary-lätkällä! Silmiinpistävää oli myös että todella moni oluista vaikutti olevan kollabo ulkomaalaisen toveripanimon kanssa, Factoryn toimijoilla on selvästi suhteet kunnossa. Jos Klondyke-talon muu aulapuoli on vähän kolho, Etkon ja Factoryn taproomissa oli vallan mukava fiilis. Paikalla oli selkeiden olutharrastajien lisäksi ihan normaalia perhettä pizzaa ja BBQ:tä lauantaipäivän ratoksi nauttimassa.
Kaikkea ei mitenkään ehtinyt käytössä olevassa parissa tunnissa testata, mutta brisketin kylkeen tuli silti puolentusinaa Factoryn uutuutta maistettua. Mieleen jäi etenkin aivan erinomaisen hyvä Lucid Dreams, jonka moderni tulkinta west coastista on varmaan paras Factoryn olut mitä on tullut juotua. Joskus Factoryn kanssa olen valitellut sitä, että vaikka sumupuolella laatu on kova, herkästi ne hyvä sumutukset vaan suussa menevät sekaisin. Nyt kun pääsi taatusti tuoreena ja rinnakkain maistelemaan esimerkiksi sitruksisempi Fixated selkeästi oli oma juttunsa verrattuna trooppisempaan ja vähän kuivempaan Phenomenal Creatureen. Erinomaisia oluita molemmat!
Etko jäi ehkä vähän harmillisesti anniversary-oluiden tykityksessä paitsioon tänään, koska kyllähän se omassa päänsisäisessä lokeroinnissa selkeästi sinne maan top kymppiin asettuu. Otetaan vahinkoa takaisin sitä mukaa kun Etkon oluita taas Oulussa hanassa vastaan tulee – ja ehkäpä joskus tulevalla Helsingin reissulla taas täällä Keravalla.
Lauantai-illan muut aktiviteetit olivat Arabianrannan suunnassa, ja määränpääksi ennen sitä oli suunniteltu Tired Unclen taproom Arabiassa. Paikka osoittautui oikein mukavaksi ja viihtyisäksi kellaritasossa sijaitsevaksi pubiksi. Pienessä kiireessä ehti tässä vaiheessa napata testiin Tired Unclen ja Olarin Serpent Song west coastin, joka oli erittäin puhdas ja dokattava, mäntyisä otto länsirannikosta. Nimikin ilmeisesti viittasi Styrian dragon -humalalajikkeeseen, johon en muista aiemmin törmänneeni.
Ja nyt kun tätä kirjoittaa ja taas tulee hieno kollabo-olut vastaan, ei voi kun itsekin muiden Humaloidut-blogaajien kuorossa kiroilla käynnissä olevaa veroviranomaisten sekoilua sen tulkinnasta miten kollabot pitäisi pykälien nojalla käsitellä. Täytyy vain toivoa että tulkinta selkeytyy ja pykälänviilajien silmissä hyväksyttävä toimintatapa löytyy, uhka muuttuvasta tulkinnasta roikkuu melkoisena Damokleen miekkana koko pienpanimoalan päällä.
Helsingissä oli taas kiva käydä, mutta sieltä oli myös sunnuntaina mukava palata kotiin pohjoiseen. Seuraavaan kertaan siis, tällä kertaa jäivät niin Olarit, Hakat kuin One Pintitkin välistä. Mutta eiköhän sitä pian keksi taas jotain teatteria (jota ei toivottavasti peruta) tai keikkaa, jonka varjolla pääkaupunkiseudulla piipahtaa.
