Pikkaralan panimo julkaisi ensimmäisen oluensa vajaa vuosi sitten Pub Roosterissa. Vaikka nämä ensimmäiset oluet, Germandarin ja Hoppy Witty Hop, tehtiin United Gypsiesillä, panimon tavoitteena oli alusta asti päästä omiin tiloihin, ja viime syksynä uudet tilat löytyivätkin Oulunsalosta. Alkuvuodesta tuli tietoa siitä, että lupahommat ja muut käytännön järjestelyt ovat kunnossa ja pöntöt on saatu pöhisemään. Vaikka nyt maaliskuussa olutta on jo saatu tarjolle, panimotilat ovat ilmeisesti vielä työn alla, joten myymälän ja panimokierrosten aika koittanee myöhemmin.

Pikkaralan panimon ensimmäiset oman talon oluet, Freedom IPA ja Wellington ESB, julkaistiin maaliskuun alussa. Vaikka Humaloidut ei ole olutarvioihin keskittyvä blogi, nähdäkseni on paikallaan lausua sananen tai pari siitä, miltä Pikkaralan panimon ensimmäiset oluet maistuvat.

Kaadoin ensin lasiin Freedom IPAn, vilkaisin olutta ja olin hetken täysin varma siitä, että olin vahingossa avannut ESB:n. Kaadoin oluen melko ronskin ottein, joten ruskean juoman seassa leijui hiivavana, ja olut näytti enemmän Riegelen Kellerbieriltä kuin yhdeltäkään IPA:lta viimeiseen kymmeneen vuoteen. Hätkähdyttävä aloitus! Onneksi Freedom kuitenkin maistui paremmalta kuin näytti. Olut on mallasvoittoinen, mutta siinä on riittävästi katkeruutta ja sen verran sitruksia, että on perusteltua puhua West Coast IPAsta.

Wellington ESB kärsii monen vastaavan oluen tavoin siitä, että vertailukohta on (ollut) ylittämätön. Pikkaralan ESB on maltainen, pähkinäinen, hitusen marjainen, havaittavan katkera ja miellyttävän kuiva sekä helposti juotava. Wellington on parempi ja kiinnostavampi kuin Olvin vasta ilmestynyt ISB-uutuus, mutta mielestäni esimerkiksi Varikon Good Boi! ESB:n tasolle on jäi vielä matkaa.

Pikkaralan ensimmäiset tuotteet eivät olleet täysosumia mutta kuitenkin kiinnostavia ja maistuvia oluita. Tästä on hyvä jatkaa! Freedom IPAa on saatavilla ainakin Pekurin K-kaupasta ja Tyrnävän Vanhatien ravintolasta (suosittelen, muutes!). Wellingtonia on edellä mainittujen lisäksi Leskisessä, Roosterissa ja Graalissa hanajakelussa.

Kesken kirjoittelun huomasin, että Tyrnävällä voisi jo käydä maistamassa myös Boston Docker NEIPAa ja First Time pilsiä. Jos Wellington ESB:n kohdalla luontevin vertailukohta painii melko kovassa sarjassa, ei homma ainakaan helpotu, kun lasiin kaatuu pils tai NEIPA, kun mielessä on kymmenittäin erinomaisia edustajia molemmista tyyleistä. Toivottavasti etenkin NEIPAn kohdalla pullotus on osunut nappiin ja olut säilyy tarkoitetussa kunnossa asiakkaille asti.