Mitä on suomalainen olutkulttuuri?

Kuulin hiljattain, että oululaisessa Ravintola Sarkassa on Sonnisaaren hana. Tämä 1942 perustettu kortteliravintola on maineensa ja vuosien takaisen käyntikerran perusteella painottanut laadun sijaan määrää ja “sessioitavuutta”, joten ensimmäiset ajatukseni kulkivat näin: maailma on valmis, IPA on Finnairin loungen ja Raatin stadionin jälkeen yltänyt viimeiseenkin linnakkeeseensa ja että Suomessa on vihdoin olutkulttuuri. Samaisessa Sarkassa myydään toisaalta myös (kuulema hyviä) hampurilaisia, eikä se tarkoita, että suomalainen ruokakulttuuri olisi lakipisteessään, joten rupesin epäilemään itseäni ja mietimään, mitä kaikkea on suomalainen olutkulttuuri, jonka alkuinnostuksen puuskassa väitin syntyneeksi.

Halvalla kelvollista

Suomi on verrattain kallis maa, joten miksi maksaa itsensä kipeäksi aidosta fetajuustosta, kun Rainbowin salaattijuustoa myydään puoleen hintaan? Miksi ostaa oikeasti hyvää NEIPAa, kun RPS tekee S-ketjulle aivan kelvollista pilkkahintaan myytäväksi? Olutharrastajien innostunut reaktio ja kauppojen tyhjät hyllyt kertovat siitä, että Kotimaista NEIPA on löytänyt asiakkaansa. Harrastajakin riehaantuu, kun halvalla saa kelvollista. Olen itsekin ostanut Kotimaista NEIPAa pariin otteeseen, sillä vaikka se vertautuu halvimpaan salaattijuustoon, Karhun (tms. & yms.) NEIPA on samalla vertailuasteikolla vihersalaatin joukkoon päätyneitä styroksikuutioita. Hinnalla on väliä! Eivät esimerkiksi puolalaiset oluet ole laadultaan ylivertaisia, mutta kysyntää riittää, kun hinta on nettitilaajille kohdillaan!*

Alkoholipolitiikan kurittama

Maitokaupan halvimmasta (NE)IPAsta päästään luontevasti Suomen alkoholipolitiikkaan. Blogikollegani Sampo on ulkomuistista lainaten sitä mieltä, että maan alkoholikulttuuri on aina maansa lainsäädännön näköinen. Maitokaupparajan nostaminen 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi lagereita ja saksalaistyylisiä vehnäoluita on voinut valmistaa ja myydä aivan oikeassa vahvuudessaan, mutta monelle tyylille 5,5 prosenttia on edelleen aivan liian vähän. Tuskin missään muussa maassa kuin Suomessa valmistetaan olosuhteiden pakosta yhtä paljon korkeintaan 5,5-prosenttista IPAa ilman sessio-etuliitettä. IPAsta saa parhaan ilon irti, kun voimaa on seitsemän pinnan tietämissä, joten maitokaupparajan alittamalla joutuu tyytymään kompromisseihin.

Puutteen vapauttama

Keväällä -19 Münchenissä en juonut ainuttakaan cräftiä ja kesällä -18 Prahassa sitä piti oikein etsiä löytääkseen. Samoihin aikoihin Suomessa elettiin pienpanimoiden kultakautta, ja esimerkiksi Sonnisaari ja Maistila olivat toimineet jo muutaman vuoden. Tämän tekstin kannalta oleellista ei ole se, että vaikkapa Schneider Weissen tai Unetickyn tuotanto on ylivoimaisesti kiinnostavampaa ja nautittavampaa kuin iso osa mehusoureista, mutta se on, että merkittävän paikallisen olutkulttuurin puute** luo tilaa pienien toimijoiden kokeilulle. Kun Baijerissa juotiin hellesiä ja vehnää ja Prahassa pilsiä, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja muilla olutkulttuurin reunamailla otettiin USAn craft beer -aalto vastaan avosylin ja sekoitettiiin se aikaisempaan belgibuumiin, brittivaikutteisiin, saksalaistyyleihin och så vidare. Suomi on luultavasti maailman ainoa kolkka, jossa maan suurin panimo ehti julkaista Cold IPAn*** ennen kuin koko tyyli tuomittiin joko brut IPAn kaltaiseksi höpöttelyksi tai IPL:n kaupallisesti potentiaalisemmaksi synonyymiksi.

Paikallisuuden haastama

Vaikka Oulussa esimerkiksi Sonnisaarta on tarjolla melkein jokaisessa kiskassa, putkassa ja kapakissa, väitän silti, että suomalaiset eivät oikeasti uskalla arvostaa paikallisten toimijoiden tuotteita tarpeeksi paljon. Jos harrastajat kehtaisivat lätkiä Untappdissa vaikkapa Cool Headille ja Salamalle vitosia oikealta ja vasemmalta, maailman, Euroopan tai jonkin ulkomaisen olutravintolan valloittaminen kävisi helpommin. Mutta ei me kehdata! Helvetin hyvää, tuoretta, släpäreissä hakaisin tuosta naapurin panimokaupasta, joten 3,75 Untappd-palluraa, kun tämä nyt on näitä paikallisia. Jos peräkkäisinä oluina lasissa on aivan tuore ja erinomaisen onnistunut paikallinen olut ja muutaman kuukauden maailmaa kiertänyt jenkkihype-NEIPA, jälkimmäistä on helppo arvostaa korkeammalle, kun onhan sen Untappd-keskiarvo sentään 4,6458865!

Auringon lämmittämä

Suomessa ilmeisesti syödään henkeä kohden enemmän jäätelöä kuin esimerkiksi Italiassa. Talvi on pitkä, joten huhtikuun viidessä asteessa auringon vähän jo lämmittäessä tuntuu aivan oikealta vetää rommirusinaa ylihintaisesta tötteröstä. Vastaavasti suomalaiseen olutkulttuuriin kuuluu se, että loppusyksy, talvi ja alkukevät tissutellaan olkkarissa, mutta ensimmäisenä lämpimänä päivänä puetaan shortsit jalkaan ja suunnataan terassille eli patiolle kiskomaan märkää. Ja näinhän sen pitää olla, jotta saa vähistä säteistä kaiken ilon irti!

-Jarmo

*PiwneMosty lopetti tällä viikolla toimituksensa Suomeen Tullin pelottelun seurauksena.

** no sahti joo

**Hommaa luultavasti sujuvoitti se, että Olvilla oli IPL:n resepti jo valmiina, joten aikaa kului ainoastaan tölkin ulkoasun suunnitteluun.

Leave a Reply