Etelä-Korea on pop. Kun itse innostuin noin 15 vuotta sitten jpopista, se oli pientä tänä päivänä kuplivan Korea-hulluuden kanssa. BTS on maailman suurin bändi, bändien konsertteja näytetään Oulussa elokuvateatterissa ja kpop-tanssitunneille on jonotuslista.

Lähipiirissäni on myös esiintynyt tätä tautia, ja olen päässyt tutustumaan pelkääjän paikalta korealaisen kulttuurin hienouksiin. Musiikista en niin välitä, tv-sarjat ja elokuvat ovat ok, mutta ruoka on erinomaista. Ei ole niin sanotusti ensimmäistä kertaa bibimbappia kyydissä tässä taloudessa. 

Mutta entäpä korealainen alkoholikulttuuri? Peilaan asiaa omien Aasian-reissujeni valossa, jotka ovat suuntautuneet lähinnä Kaakkois-Aasian kiinalaisyhteisöihin. Niissä alkoholi tuntuu olevan tietynlainen tabu. Juomista ei haluta liiemmin esitellä ja humalassa julkisesti kuljeskelu on paheksuttavaa, usein myös valtiovallan toimesta.

Itse asiassa tämä on johtanut hyvin samanlaiseen alkoholikulttuuriin, mistä meitä suomalaisia syytetään eurooppalaisessa kontekstissa: kun korkki narahtaa, niin sitten mennään. Eräs paikallinen virkkoi juomatavoistaan suurin piirtein seuraavasti: “Ostan ystävieni kanssa pullon viskiä/vodkaa ja juomme sen shotteina, kunnes sammumme.” Kuulostaako tutulta?

Korealainen alkoholikulttuuri on minulle tuttua lähinnä tv-sarjojen ja somen (TikTok/Instagram) kautta, enkä ole lukenut esimerkiksi siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän lyhytvideoiden antaman pintaraapaisun perusteella korealainen pämppäyskulttuuri napsahtaa vaivatta samaan kategoriaan muun Aasian kanssa. Jos tiedät asiaan liittyvää kirjallisuutta, linkkaa ihmeessä kommentteihin.

Korean alkoholikulttuurista tulee ensimmäisenä mieleen soju. Soju on yleensä riisistä tislattua paikallista viinaa, joka yleensä on laimennettu selkeästi miedommaksi, jotta juotavuus olisi kunnossa. Äkkiseltään soju tuo mieleen saken ja kossun yhdistelmän. Sakeen verrattuna puhutaan kuitenkin ihan eri juomasta, sillä sake tehdään käyttämällä kun taas soju tislataan. 

Olueen tämä kaikki liittyy siten, että törmäsin lyhytvideoon, jossa näytettiin korealaisen nuorison trendikäs tapa juoda sojua. Videolla henkilö otti korealaisen vaalean lagerin ja heitti tuopin pohjalle shotin sojua laseineen päivineen. Tässä vaiheessa kellot päässäni huusivat sanoja “Jägerbomb” ja “Uppotukki”, joten tiesin, että tätä pitää kokeilla. 

Sojua saa nykyään lähes joka Alkosta, joten se oli helppo nakki. Korealainen olut oli Oulun marketeista yllättävän vaikea löytää, joten tyydyin maantieteellisesti lähimpään tuotteeseen Se oli tällä kertaa kiinalainen Tsing Tao Premium Lager.( Sisäinen kolonialistini taputti minua olalle ja virkkoi “close enough”. Hävettää.)

Tsing Taot tuoppiin ja shotti sojua pohjalle ja maistamaan.

Hämmentävästi soju ei maistu juomassa juuri yhtään. Oletin, että kyseessä olisi melko iljettäväkin kokemus, mutta sojun huomaa ainakin näin isommassa annoksessa ainoastaan siitä, että olut tuntuu matalahiilihapoisemmalta. Koska en sojusta niin välitä, mutta lager on hyvää, niin tämä lopputulema käy minulle mainiosti. Ja onhan tuopillisessa merkittävästi enemmän alkoholia dokabilititeetin pysyessä suht vakiona. Jos Jägerbombit ja muut hassuttelut on sun juttu, niin suosittelen testaamaan. 

Loppuun hiukan kielitiedettä:

Korealaiset kutsuvat sojupommia (soju bomb) myös nimellä somaek (소맥 korean aakkosilla). Tämä on yhdistelmälyhenne sanoista soju (소주) ja maekju (맥주), joista jälkimmäinen tarkoittaa olutta.

Tätä taustaa vasten nimeänkin lagerin sojupommilla “kalsoksi”. Aigoo (아이고) keksintö, sanon ma. 

– Sampo