Oulun Tuomiokirkon yhteydessä on viime kesinä toiminut kesäkahvila Krypta. Entäpä jos siinä toimisikin pubi? Nykypäivänä oluen tarjoilu kirkollisissa tiloissa kuulostaa hassulta, mutta eipä se niin ainutlaatuista olisi. Eikä tässä yhteydessä tarvitse edes puhua belgialaismunkeista ja heidän luostareistaan, vaan voi kääntää katseensa kotimaan historiaan.
1600-luvun Suomessa nimittäin kirkkojen yhteydessä toimi kievareita, joita papit pitivät. Kirkonmenojen jälkeen mentiin nauttimaan kirkkokahvien sijasta kirkkokaljat. Tämä ja monta muuta oluen suomalaiseen historiaan liittyvää yksityiskohtaa selviää kolmiosaisesta Oluen kuohuva historia -ohjelmasarjasta, jonka on toimittanut Seppo Heikkinen.
Avausjaksossa Heikkinen sekä historiantutkija Jenni Lares ruotivat oluen varhaishistoriaa Suomessa. Kuuntelijalle selviää esimerkiksi, että after work ei ideana ole mitenkään uusi ajatus Suomessakaan, sillä jo agraarivaltion aikoina suomalaiset osasivat kaataa kolpakkoa raskaan työpäivän päätteeksi. Ylipäänsä olut on ollut rajatilojen ja taitekohtien juomaa. After workille voisi ehkä kehitellä suomenkielisen nimityksen. Kävisikö vaikka työpäivänpäätteinen?
1500-luvulla ihmiset olivat siis pienessä pöhnässä pitkin päivää nykyisen ajattelumallin mukaan. Alkoholin käyttöön oli totuttu, mutta ihan tarkkaan ei tiedetä tuon ajan kaljan alkoholiprosentteja.
Itse olin Tshekissä paikallisen kielen intensiivikurssilla kesällä kymmenen vuotta sitten. Suomalaisen opiskelutoverini kanssa hämmennyimme kovasti, kun yliopiston professori kehotti lounastauolla lounasravintolassa nauttimaan oluen. Parempi kuitenkin, jos se olisi desitka eli olut, jonka vahvuus noin 3,5 – 4%. Totta kai tartuimme tilaisuuteen, kun oikein luvan kanssa sai keskellä koulupäivää kaljoitella.
Nykyään lähdetään työpäivän päätteeksi kaljalle, eikä kukaan silloin oleta, että lähdetään hörsimään kotikaljaa. Ennen vanhaan kuitenkaan kalja ja olut eivät kuitenkaan tarkoittaneet samaa asiaa, vaan kalja oli niin sanottua työjuomaa ja olut niin sanottua pitojuomaa.
Sahti puolestaan on ollut murrenimitys. Toisaalla se on tarkoittanut laihempaa ja toisaalla vahvempaa juomaa. Kielitoimiston sanakirja kertoo tänä päivänä, että sahti on kansanomainen, nykyään varsinkin Päijät-Hämeessä valmistettava väkevä mallasjuoma.
Sahti-sanan alkuperästä ei ole saatu varmuutta. Sahti voi viitata germaanisten kielten suunnasta tulevaan sanaan, jota on yleensä käytetty viininvalmistuksessa syntyneestä nesteestä. Ruotsissa sana saft on jäänyt kuvaamaan hedelmämehua ja meillä siis mallasjuomaa. Toisaalta on ehdotettu, että sahti-sanan alkuperä voi löytyä murteellisesta kosken kuohuntaa kuvaavasta sahisemisesta tai koskipaikkaa kuvaavasta sahikosta.
Olutkuunnelmasarjan toisessa osassa keskitytään panimoiden historiaan ja kolmas osa käsittelee suomalaista alkoholikontrollia ja keskioluen vapauttamista.
Alkoholikontrolli on edelleen ajankohtainen aihe, kun keskustellaan oluen etämyynnistä ja kotiinkuljetuksesta. Aikoinaan kontrolli oli kuitenkin toista luokkaa, kun Alkossa kehiteltiin ostajantarkkailujärjestelmä, jonka tarkoitus oli tehdä alkoholin ostamisesta vaikeaa ja häpeällistä. Yhtiöön perustettiin jopa ostajantarkkailuorganisaatio. Myymälöidenkin piti olla mahdollisimman mitäänsanomattomia.
Tulipa mieleeni vielä muisto alakoulun ajoilta jostain 90-luvulta. Muistan, kun pojat välitunnilla selittivät suu vaahdossa, kuinka kyläkoulumme johtajaopettaja oli nähty paikallisessa marketissa ostoksilla. Hän oli ostanut kaljakorin. Siis kokonaisen korillisen kaljaa kerralla. Viinaan menevän miehen maineen opettaja sai ainakin pariksi päiväksi. Jonkinlainen häpeä liittyi Alkon ovista kävelemiseen myös vanhemmillani. Toisinaan tunnistan myös itsessäni pienen häpeän, kun astelen sisään anniskeluravintolaan, Alkoon tai marketin oluthyllyille. Kauaskantoiset ovat alkoholikontrollin jäljet.
Tämä melkoisen kokonaisvaltainen paketti löytyy podcast-sukupolven kuunneltavaksi Yle Areenasta toistaiseksi. Jaksot koostuvat asiantuntijahaastatteluista, joiden väleissä kuullaan lyhyitä musiikkinäytteitä, juomalauluja ja kaljakaskuja.
Lisää oluthistoriaa tekstimuodossa löytyy Seppo Heikkisen artikkelista.
Tuomo