Jari-myrskyn vielä pauhatessa tekee mieli pistää päälle paksu villapaita ja muistella syysloman reissua Etelä-Eurooppaan. Tällä kertaa reissu vei Portoon, jossa piisasi kauniita maisemia, erinomaista ruokaa, maistuvia Douron laakson viinejä, rutkasti nousumetrejä keski-ikäisen Garminiin ja tietysti portviiniä. Vaikka Porto ei ole varsinainen olutkohde ja vaikka reissumme pääpaino ei ollut kaljoittelussa, en onneksi jäänyt kuivin suin.
Hampurilaispalautteen hengessä edetään seuraavaksi mussutus- ja valitusosioon: Portugalin käsityöläisoluiden taso muistuttaa nimittäin melko paljon sitä tilannetta, joka Suomessa oli kuutisen vuotta sitten. Olutbaarien paikallisoluen tarjonta on “ajan hengen” mukaista (sumu-IPAa, hapanta, muutama lager ja varsinkin pullopuolella bourbontynnyreissä uineita mörköjä) ja laatu on ihan kelvollista, eikä täysin epäonnistuneita oluita tullut vastaan yhtään, mutta esimerkiksi naapurimaan tasoon Portugalissa on vielä matkaa. En tiedä, onko kyse alemmuuskompleksista, realiteettien ymmärtämisestä vai asiakaspalvelusta, mutta olutkuppiloissa oli lähes poikkeuksetta tarjolla sekä saksalaisia pohjahiivaoluita että espanjalaista NEIPAa ainakin Cervesa Espigalta, Basquelandilta, SOMAlta ja Cierzolta. Portugalilaisista panimoista lissabonilainen Fermentage ja aivan Espanjan rajalta ponnistava Barona Brewing Company vaikuttivat osaavilta tekijöitä siinä missä isommat ja tutummat Cerveja Musa ja Letra Brewery olivat vaisumpia. Letran ansioksi on kuitenkin sanottava, että se tekee laajasti erilaisia tyylejä ja panimolla on keskeisillä paikoilla kaksi toimipistettä, joista ainakin Craft Beer Gardenissa mukava tunnelma ja hyvää sapuskaa. Harmittavasti oluet olivat jokseenkin yllätyksettömiä ja hieman vaisuja.
Letran Craft Beer Gardenista päästään sulavasti Porton olutelämän parhaaseen puoleen. Kaupungissa on nimittäin lukuisia miellyttäviä baareja, joista monessa on tarjolla ruokaa ja jokaisessa riittävä valikoima, edullinen hintataso ja ystävällinen palvelu. Minulle kelpaa erittäin hyvin se, että pöytiinohjausta oli vain hieman arvokkaammissa ruokapaikoissa ja olutravintoloissa asiointi onnistui suoraan tiskiltä. Piikin aukaisemista ehdotettiin lähes jokaisessa anniskeluravintolassa, mikä sujuvoitti asiointia entisestään. Letran puutarhan lisäksi piipahduksen arvoisia ovat ainakin Armazem de Cerveja ja vajaan puolen tunnin matkan päässä Matosinhosin rantakylässä sijaitseva HopTrip. Parhaiten viihdyin kuitenkin Catraio Craft Beer Shopissa, joka koostuu alakerran pienehköstä baarista ja laajan valikoiman pullokaupasta sekä isommasta yläkerran baarista, jonka yhteydessä on iso ja vehreä terassi. Catraio oli aivan hotellimme vieressä, joten käväisin siellä useampaan otteeseen ja ilahduin tarjonnan laajuudesta ja nopeasta vaihtuvuudesta, taustamusiikista*, väljyydestä, ilmeisen päivittäisestä “pop up” -ruokatarjonnasta ja poikkeuksellisen miellyttävästä palvelusta. Ensimmäisellä kerralla kyselin paikallisen barley winen ja imperial stoutin perään, sain suositukset, pari “Älä lähre shinne”-kehoitusta ja jopa ilmaista olutta hotellille testattavaksi. En muista kohdanneeni kovinkaan monta parempaa olutravintolaa reissuillani!
Reissun päällä mietin sellaista, että jos Pilsner Urquellin ja Tšekin sekä Irlannin ja Guinnesin (sekä myös mahdollisesti Saksan ja Krombacherin) jättää laskuista, maailmassa lienee harvassa maat, jonka myydyin olut on niinkin kelvollista kuin Portugalin Super Bock. Vaikka olut ei ole erityisen super eikä lainkaan bock, on se suolaisen ja rasvaisen ruoan tasapainottajana ja lämpimän kelin virkistäjänä mainio massalager.
*ysäriräppiä, folk-tunnelmointia, Nuggets-henkisestä garagerock- ja psykedeliameininkiä ja kaikkea muuta kiinnostavaa.