Zinc Craftbeer & Streetfood Festival järjestettiin viime viikonloppuna Vaasassa kaikkiaan kolmatta kertaa. Panimokattaus vaikutti mielenkiintoiselta jo viime vuonna, ja tälle vuodelle luvassa oli sen verran kiinnostavia nimiä, että hommasimme festariliput ja majoituksen jo hyvissä ajoin keväällä. Saavuimme Vaasaan perjantaina alkuillasta, jolloin aurinko paistoi ja liikkeellä oli mukavasti ihmisiä. Meillä oli liput vasta lauantaille, mutta se ei ollut ongelma, sillä kaupungissa oli mukavasti festareihin liittyvää oheisohjelmaa. Esimerkiksi Zinc Craftbarissa oli tarjolla ukrainalaisten panimoiden hanavaltaus ja Blackout Brewingin isoja oluita pullokaatoina, paikallisessa sporttibaarissa wingsejä ja ukrainalaisen Nova Rundin oluita ja Little Pubissakin pari Brewskin hanatuotetta.
Näytti siltä, että perjantaina festarialueella oli paljon sakkia, joten jonoja ja pientä ruuhkaakin pääsi kuulemma syntymään. Lauantain sääennuste lupaili viileää keliä ja kovaa sadetta, ja vaikka kahden aikoihin festarialueelle suunnatessamme ei vielä satanut, väkeä oli liikkeellä melko vähän. Nelisentoista lämpöastetta oli sivumennen sanottuna sen verran napakka kesäkeli, että matkakumppanini kävi kesken festareiden hakemassa kevytuntuvatakin läheisestä Citymarketista.
Tapahtuman järjestäjät olivat onneksi ennakoineet ja rakentaneet tulevaa sadetta silmälläpitäen rutkasti katettua istumatilaa. Järjestelyiden suhteen en muutenkaan keksi valitettavaa, sillä lasinpesupisteitä oli riittävästi, vesipisteellä mahtui täyttämään vähän isommankin pullon, vessoja oli riittävästi ja muutenkin kaikki käytännön asiat yksinkertaisesti toimivat. Hatunnoston ansaitsee myös muista oluttapahtumista poikkeava panimovalikoima sekä se, että ymmärtääkseni ihan jokaisesta panimosta oli henkilökuntaa paikalla kaatamassa oluita. Reilun desin olutannos maksoi neljä euroa, joten hintatasokin oli mielestäni varsin kohtuullinen.
Iltaa myöten koko ajan paskempaan suuntaan kääntynyt keli aiheutti sen, että perjantain väenpaljoudesta ei ollut lauantaina tietoakaan, ja jokaiselle tiskille sai kävellä jonottamatta. Tapahtuma oli jaettu kahteen sessioon siten, että kuuden korvilla kaikki oluet vaihtuivat uusiin, joten kiinnostavia oluita riitti iltaan asti. Molemmissa sessioissa maistelin aluksi kaikki Bofkontin ja Pinta Barrel Brewingin oluet pois kuleksimasta, minkä jälkeen oli aikaa spontaanimmalle touhuamiselle.
Festareiden suurin positiivinen yllätys oli ehdottomasti portugalilainen Ophiussa, jolla oli mielestäni päivän paras NEIPA ja ilmaisissa pullokaadoissa festarien parhaat oluet. Ensimmäisestä oluesta (Signal Resonance) sain vain pienen maistiaisen, mutta toista jaksoin itsekin lähteä jonottamaan, ja Noise Resonance olikin paras olut pitkään aikaan. Ophiussan tiski taisi olla ainoa, jolle lauantaina kerääntyi pieniä jonoja myös silloin, kun tarjolla ei ollut ilmaisia maistiaisia, joten panimo taisi saada viikonlopun aikana ison tukun uusia ystäviä.
Zinciin osallistuneista panimoista Rivington Brewing ja Wild East näyttävät osallistuvan myös ensi viikonloppuna Craft Beer Gardeniin. En ole perehtynyt Craft Beer Gardenin tarjontaan, mutta jos Viikissä tarjolla on Rivingtonin American Barleywine 2025 tai Wild Eastin L’ultima Moda italopils, suosittelen maistamaan!