Kesälomareissu vei tänä vuonna ihmettelemään Eppu Normaalin lopetuskeikoista toipuvaa Mansesteria, ja sen päälle syntistä mega-Hese ygöstä. Lomapuuhien väliin lomittui sopivasti tuttujen ja tuntemattomien olutpaikkojen tsekkailua.
Jos Helsingissä tavallinen lähtöpiste junalta tullessa on ollut Pien, Tampereella sellaiseksi on aika luontevasti muodostunut Konttori. Mukava pubifiilis, jäykkä mutta asiallinen palvelu, hanoista löytyy yleensä aina jotain kiinnostavaa. Nytkin täällä tuli pariin otteeseen käytyä, mieleen jäi ainakin Outer Range Brewingin Over Seas -hazy. Kortteliravinto Kuparitarha oli sitten viime näkemän muuttanut korttelin verran eteläänpäin ja saanut lisää sisätilaa, omista panoista testattu Kyttälän Happosirkus – Pellen Hedelmäpommi Vol. 12 jäi vähän vaisuksi, vaikkei toki mitenkään isoissa sour-fiiliksissä olekaan hetkeen ollut. Sohossa tuli luonnollisesti käytyä ravinnolla ja Manchesterin Bitterillä.
Keskiviikon iltapäivään sopi hyvin ratikkareissu Hervantaan, sillä Kultaisessa apinassa en ollut muutamaan vuoteen käynyt. Apina on edelleenkin äärimmäisen symppis ja sen omien tuotujen oluiden ja muidenkin hanassa olleiden kiinnostavuus korkea. Goose Islandin Night Cap Cuvée ja Transient Artisan Alesin Vanilla Kamigoye olivat mainiota imppistouttia, uuden jenkkituttavuuden Lolevin Origen II ja Brasserie du Bas-Canadan Double Dry Hopped Constantin taas herkullista ja tuoretta sumua.
Torstaille oli Vapriikin museotsekkauksen jälkeen sumplittu Vilja Beerfest, jossa tuli vierailtua viimeksi 2024. Silloinkin Hatanpäässä Bistro Viljassa järjestetty tapahtuma jäi mieleen symppiksen pienenä oluttapahtumana, jossa panimotarjonnan laatu enemmän kuin kompensoi määrää. Nyt paikalla oli ulkomaanvieraista Berliinin Brlo, kotimaasta Himo, Tuju, Coolhead, ja oululaista väriä edustamassa Nailo, jonka mukana olivat myös Yks Huikan import -hanat. Avasin pelin Nailon hazy Lucidilla, sen jälkeen testattu Brlon sumutus Blurry Vision oli tullutkin jo juotua Berliinissä vuosi sitten, ihan mainio amerikkahumalasetti se oli nytkin. Himolta Oksastus ja Tujulta Lamatanssit menivät samaan miellyttävään genreen eli vahvempaan west coast IPA:aan.
Mielenkiintoinen lisä oli myös pääkaupungin Pienin taustalla aikanaan olleen Erkki Hämeen 70-luvun Renaultin viereen rakennettu Erkin tynnyrialttari, josta sai monipuolisia ja harvoin vastaantulevia tynnyrikypsytyksiä pieninä kaatoina. Preferenssit tiskiin lyömällä päivän valikoimasta löytyi kiinnostavaa enemmän kuin käytössä olleessa ajassa ehti juoda, mieleen jäi ainakin 3 Fontainen Cask Finish -sarjan lambicien hieno ero kun peräkkäin sai testattua sherry- ja konjakkitynnyreistä tulevat erot, ja Perennial Artisan Alesin jännä tynnyrikypsytetty wheat wine Heart of Gold. Hienoa kamaa ja hieno konsepti! Tie vei kuitenkin festareilta illaksi Tammelan futispyhättöön katsomaan konferenssiliigan Ilves – Rijeka -peliä joten Vilja jäi pariin tuntiin, ehkäpä parempi niin.
Etelän reissun Helsingin legillä oli pääkohteena Flow-festivaali Nick Caveineen ja Oklouineen, mutta olutpaikkojakin tuli tsekkailtua, lähinnä niitä jo aiemmin tuttuja. SalamaNationissa tuli vastaan Temperancen hellesiä, ja kuten tiskin takana olleen kanssa tulikin juteltua, molemmat nyökyttelivät aiemmalle Katuma-pilsillekin oikein hyväksyvästi, Temperance hanskaa vaativan lajin. Juovasta jäi mieleen ainakin Olarin Ibudrama 800 joka oli sopivasti överi muttei pelkästään sitä, mennen enemmän sellaisen klassiseen IPA-malliin. Greipistä oli lyöty mukaan kuoret ja kaikki. Hakassa oli viikonlopun aikana erikoishanoissa harvemmin vastaan tulevaa brasilialaista olutta, Cervejaria EquiliBrewn sumut olivat testatuista aikalailla kautta linjan oikein raikkaita ja ryhdikkäitä.
One Pint Pubissa tuli käytyä ihan asiakseen, kuten yleensä Helsingin reissulla, ja siellähän oli tarjolla jotain harvinaisempaa eli Varikon olut jota ei Oulusta saa. Trivialis on One Pintin kanssa pantu california common, joka oli oikein miellyttävä pähkinäinen ja maltainen patiojuoma. Fiilikseltään alkoi mennä brittiläiseen suuntaan.
Jätkäsaaren Barley & Bait on tähän asti jäänyt tsekkaamatta, vaikka se onkin ihan kivenheiton päässä One Pint Pubista. Edelleen Jätkäsaaren melkoisen betoninen miljöö ei hirveästi miellytä, mutta Barley & Bait oli oikein mukavan oloinen, pinnoiltaan vielä freesi paikallispubi. Hanat kunnossa ja valikoima hyvä, ja viskipäillekin ilmeisesti mesta on valikoimaltaan vallan kunnollinen. Caskistakin sai olutta! Makun Masuuni bitter caskista oli oikein hyvää vaihtelua flätimpänä ja maltaisempana pakettina. Merkitään Helsingin reissujen kartastoon.
Kovin olut-upgrade reissulla oli varmaan se varsinen Flow-festarin alue, jossa edellisellä kerralla itse festarialue oli tehokkaasta hartwalloitu, Stadin Panimon ravintolan ollessa se hetkellinen eristetty keidas jonne pakeni edes kohtuullisen hörpyn perässä. Nyt Hakaniemen Oluthuone Hakasta ja Töölö Sports Barista tuttuja kasvoja oli pyörittämässä Kattilahallin terassia festarialueella, ja sieltä sai tuoppiin keikalle vietäväksi Factoryä, Etkoa ja muuta hyvää. Tämän paikan selkeästi aika moni vastaan tullut olutpääkin löysi viikonlopun base campikseen, ja se paikkasi myös hyvin sitä että uusi visiitti Klondyke-talolle Keravalle BBQ:n perässä jäi tällä reissulla välistä.
Kolmen päivän Flowssa oli itselle muutama päivä liikaa ja väsy iski ilman oluthommiakin, mutta ihan tietoisesti tuli muuallakin kuin festarialueella vietettyä aikaa. Esimerkiksi Korkeasaaressa en ollut käynyt sitten pikkuskidiaikojen, ja tämä virhe tuli korjattua! Harmillisesti manulinpennut pysyivät odottelusta huolimatta piilossa keskipäivän aurinkoa. Reissusta jäi kuitenkin käteen moikattuja frendejä, hyviä keikkoja, pinkka kirjoja ja kelpoisaa olutta.
