Hailuodon Panimon Mallassauna on saanut toimia lyhyen ajan sisään kaksi kertaa omien illanistujaisten tapahtumapaikkana. Tämän kunniaksi ajattelin hiukan kertailla omia fiiliksiäni paikasta, nyt kun keittiökin on useammin auki.
Kerrataan perusasiat: Mallassauna löytyy Pikisaaresta, Winebar Kurkelaa vastapäätä. Baarista saa hanasta kaljaa ja paikalla on myös hyvä valikoima Hailuodon panimon merchiä. Hupparia, t-paitaa, kangaskassia, ja tottakai – kotiin saa ostaa mukaan kaljaa klo 21 asti. Ja nykyään myös italiahengistä ruokaa. Yläkerran avauduttua Mallassaunalla on paljon erinäistä ohjelmaa, suurimmaksi osaksi musiikkia.
Käydään ensiksi läpi olutvalikoima. Paikalla on iso määrä hanoja ja niissä kaikissa on ainakin viime kerroilla ollut pelkästään Hailuodon panimon omia oluita. Tämä oli aluksia pieni järkytys, mutta sitten muistin, että panimohan tekee oikeasti hyvää olutta. Erityisesti Laakeri ja Pils ovat minun makuuni hyviä “vetokaljoja”. Näiden lisäksi olen vierailujen aikoina tarkastanut Dunkelin ja Märzenin nykykunnon. Ensimmäinen on hyvää, mutta jälkimmäinen ei ole vieläkään olut minun makuuni.
Valikoimaa hanoissa Hailuodon panimon nykyrepertuaarilla riittää. Pidän myös ajatuksesta, että panimon omassa baarissa on, jumalauta, pelkkiä omia oluita. Se osoittaa vankkumatonta uskoa omaan tekemiseen, mitä arvostan.
Sitten se ruokapuoli. Keittiötä mainostetaan “italialaisena” ja tiskiltä tihkuneiden tietojen mukaan kokki on tosiaan ihan fyysisesti saapasmaasta kotoisin. Listalta löytyykin risottoa ja erilaista pastaa. Alkupalaksi on erinäisillä lisukkeilla tarjottavia antipastolautasia sekä pizzapaloja.
Fiilikseni ruoista on kaksijakoinen. Ensimmäisellä vierailulla syöty tattirisotto oli loistava ja kylkeen sai pienen korin herkullista leipää. Toisella kerralla tattirisotto oli edelleen hyvä, mutta ekaan kertaan verrattuna merkillisen rasvainen: lautasen reunoilla kirjaimellisesti lillui rasvaa. Seurueen syömät pasta-annokset eivät myöskään saaneet varauksetonta hyväksyntää, vaan pöydässä leijunut adjektiivi oli “tylsä”. Antipastolautanen sisälsi juustojen ja proteiinien lisäksi erinäisiä kasviksia, jotka olivat joko itse pikkelöityjä tai muuten vain etikalla kuorrutettuja. Myöskään näistä en erityisemmin pitänyt.
Ruoan suhteen pitää selkeästi vielä kokeilla kolmannen kerran, sillä niin erilaiset kokemukset Mallassaunan keittiöstä on jäänyt. Onneksi paikan hintataso on kohtuullinen.
Mikäli Mallassaunalle aikoo eksyä, kannattaa meiningit tarkastaa Mallassaunan somesta tai vastikään valmistuneilta kotisivuilta: