Varikko panimolta tuli uutuutena kesäkuun alkupuolella Kölöniläinen-lager, joka normaaliin Varikon tapaan oli oikein kliini, skarppi ja mukavan maltainen kesäjuoma. Humalina olivat perinteinen Tettnanger ja Saphir, mutta myös vähän myös uutta maailmaa Citran ja Nelson Sauvinin kautta. Selkeästi inspiraationa oli Kölnin alueen perinteinen pintahiivatolut kölsch, mutta Kölöniläinen on toki tietoisesti nimetty miten on, oululaisella tvistillään – kölschillähän on tosiaan EU:ssa PGI-nimisuoja.
Silloin tällöinhän näissä varomattomasti raapaistaan vähän kivikkoa, jos nyt ei ihan täysin karille ajeta: käsittääkseni ainakin pari kesää sitten suomalaispanimo kerkesi jo etiketöidä tuotettaan kölschinä, kunnes nimisuoja-asia hoksattiin ja nimi muutettiin. Eikä kait ole edes mitenkään ainutkertainen tapahtuma tässä maassa, EU-säätelyn rajoitteet ja suojat ovat tulleet joskus yllätyksenä. Mistä näissä on kysymys?
Pohjimmiltaanhan kyse on perinteisillä ja usein juuriltaan tai valmistuspaikaltaan tiettyyn paikkaan sidottujen tuotteiden suojaamisesta. Protected designation of origin (PDO) eli suomeksi Suojattu alkuperänimitys (SAN) määrittää että tuotteen valmistuksen hyvin pitkälti täytyy tapahtua tietyssä maantieteellisessä paikassa, mikä merkittävästi vaikuttaa myös tuotteen luonteeseen ja laatuun. Lapin puikulalle ja Lapin poron lihalle on esimerkiksi haettu SAN-merkintä. Hieman höllempi Protected geographical indication (PGI) -merkintä, Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) sallii raaka-aineen tulemisen muualta, mutta silti tuotteen valmistuksessa sen pitää saada luonteensa ja lopullinen muotossa perinteiseen tapaan jossain tietyssä paikassa. Viimeisin suomalainen SMM-merkitty tuote taitaa olla savolainen talkkuna.
Etenkin oluenvalmistuksen suhteen perinteistä kiinni pitävä Saksa EU:n ytimessä on hyödyntänyt PDI- ja PGI-nimisuojia taajaan. Pikaisella vilkaisulla jonkinasteinen suojamerkintä on kölssin lisäksi ainakin perinteisellä dortmunderilla, münchenerillä, oktoberfestbierillä, ja puolentusinalla muulla vähän harvemmin vastaan tulevall tyylillä. Tarkkana siis on syytä olla! Hyvänä kakkosena vaikuttaa tulevan myöskin olutmaana tunnettu Tsekki, jonka erilaisia pivoja suojan alla puolentusinaa.
Muualta Euroopasta on suojattu esimerkiksi Flandersin punainen ale, Englannin Kentish ale ja Rutlandin bitter, jälkimmäistä ei ole tainnut vastaan tullakaan. Kuten ei myöskään esimerkiksi Liettuan Kaimiškas Jovarų alus, perinteinen farmhouse ale, jossa ilmeisesti paikallinen hiivakanta tekee isoimman duunin (ja näemmä on nykyään toki hiivakaupoissakin tyrkyllä). Tämähän alkoi kiinnostaa!
Juomat ovat kuitenkin PDI- ja PGI-rekistereissä melkoinen pisara meressä, pikaisesti EU:n rekisteriä selaten noin kolmestatuhannesta merkinnästä oluita oli pari tusinaa. Muut ruoka-aineet, mutta myös viinit ja erilaiset perinteiset tisleet vievät ison osan kirjauksista.
Mitenkäs sitten se sahti, eikö sillä ole jonkin sortin suojaus? On, mutta ei samalla tavalla paikkaan sidottu kuin tiukasti määritellyillä PDI- ja PGI-merkinnöillä. TSG-merkintä, Traditional speciality guarantee eli Aito perinteinen tuote (APT) rajaa vain tuotantotapaa ja valmistuksen raaka-aineita, periaatteessa korrektia sahtia saa tehtyä vaikka Fuengirolassa.
Mikään säätely ei toki ole ongelmatonta, ja sahdinkin kohdalla käsittääkseni olemassa oleva APT-määrittely rajaa pois jotain sellaisia raaka-aineita joita valmistuksessa on mahdollista käyttää ja tämän havumetsien maan eri puolilla onkin joskus käytetty. Sahtia nämäkin juomat silti eittämättä olisivat.
Vaikka koko systeemi tuntuu normaaliin EU-tyyliin melkoisen kankealta rakennelmalta, olen ihan hyvää mieltä sen pohja-ajatuksesta. Eurooppa on täynnä vuosisataista ruoka- ja juomakulttuuria, jonka perinteestä ja alkuperästä on syytä pitää jollain tapaa kiinni. Lähenevässä maailmassa voi sen inspiraation tuotteeseen hakea näilläkin leveysasteilla ilomielin vaikka nyt siitä kölschistä ja tuoda siihen oman juttunsa tai sitten ei.