Vaikka tämä on olutblogi, uskaltaudun puhumaan tämän viikon uutisten myötä myös hiukan muista alkoholeista.
Nimittäin Kyrö Distillery Company ilmoitti kuluneella viikolla aloittaneensa muutosneuvottelut, jotka ainakin itsellä pistivät silmään.
Kyrö on edustanut minulle, niin kuin varmasti monelle muullekin, alkoholiteollisuuden malliesimerkki. Selkeä, vahva ja hyvin rakennettu brändi. Nerokasta mainontaa. Ja tuotteet ovat oikeasti todella hyviä.
Kyrön brändin vahvuudesta kertoo muun muassa se, että kun haastattelin Humaloidut harharetket -podcastiin Cocktail Companyn Olli Vehkalahtea ja kysyin häneltä, onko Suomesta tullut drinkkiä, jonka kaikki tunnistavat suomalaiseksi, hän vastasi: “Napue GT”.
Tislaamon tuotteita on tullut vastaan Youtube-vaikuttajien baarikaapissa, pullo Napueta on ystäväpiirini peruspalkinto erinäisissä kisailuissa ja monessa suomalaisessa juottolassa Napue voi olla ainoa saatavilla oleva gini. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ennen Napueta GT oli myös minulle vanhojen englantilaisten rouvien bridgekerhon juoma. Kyrön myötä itselle aukesi ginin ja gt:n suhteen uusi maailma. Ginin lisäksi, koko homman alulle pannut voima, ruisviski, on genressään erinomaista.
Kun nämä kaikki asiat lyödään pöydälle homman karuus iskee päin kasvoja: vaikka kaikki kuluttajalle näkyvät mittarit ovat kunnossa, ei firmalla silti välttämättä mene kaikki putkeen.
Ylen mukaan säästöjä haetaan kahden miljoonan euron edestä ja tislaamolla on enimmillään yhdeksän työntekijän vähennystarve.
Toimitusjohtaja Jouni Ritola kommentoi Ylelle, että osittain asiasta voi syyttää suhdanne vaihteluita (lue: korona ja Ukraina). Tämä on hyvä muistutus myös siitä, että koronan ja Ukrainan kriisien laineet iskevät pitkällä viiveellä pienteollisuuteen.
Ritola on asiansuhteen Ylen haastattelu nöyrä:
“Päätökset, joita olemme tehneet oman rahankäytön suhteen, eivät välttämättä ole olleet parhaita mahdollisia.”
Kyrön tilanne on hyvä muistutus myös oluenystäville. Olen edelleen sitä mieltä, että asioiden muuttuminen itsestäänselvyydeksi tekee niistä kulttuuria. Kulttuuri jota ei “kuluteta” kuolee kuitenkin pois.
Ikävä muistutus: Jos et osta paikallisen panimon tuotteita, on sillä suurempi mahdollisuus mennä konkurssiin.
–Sampo