Kuluneen kesän ja alkusyksyn aikana joka toinen suomalainen media on kirjoittanut Maustetytöistä, eikä Humaloidutkaan voi jäädä pois hypejunasta, kun kyytiin vielä ennen esikoislevyn julkaisua ehtii. Ketterämpi olutbloggaaja hoiti homman esimerkillisesti jo heinäkuussa.
Maustetyttöjen viehästyksestä iso osa johtunee siitä, että se kuulostaa miellyttävällä tavalla tutulta: Noitalinna huraa! siellä, Risto täällä, Juice tuolla, Leevit siellä ja täällä. Tein kai lottorivini väärin -avaussinkulta olen kuulevinani jopa mahtavan Young Marble Giantsin vaikutuksen.
Sanoituksissa mielenterveys järkkyy ja huonosti menee. Kertojahahmon lakonisuus antaa sanoituksiin synkän humoristisen lisäkierteen. Kolmen näytebiisin perusteella Maustetyttöjen sanoitusten sisältö olisi tiivistettävissä kahteen klassikkomeemiin: “En voi hyvin” ja “Oispa kaljaa”. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Kalja on syy, miksi Maustetytöistä voi kirjoittaa yhden postauksen verran myös olutblogissa. Suomalaisessa poplyriikassa alkoholia on juotu ja alkoholismista sekä krapulasta kärsitty runsaasti, mutta olutta on käsitelty kulutukseen nähden melko vähän. Maustetytöt sen sijaan kaljoittelevat kaikissa kolmessa kuulemassani kappaleessa.
Viidestoista päivä ilman sua ja kaljaa. Sen pitäis helpottaa. Enpä menis vannomaan. – – Ei jäljellä oo paljon ilman sua ja kaljaa. Ehkä se helpottaa. Nyt en menis vannomaan. (Viidestoista päivä)
Se oli SOS mitä yritin huutaa. Mulle tarjottiin lääkkeitä ilman muuta. Edes kaljaa jolla huuhtoa ne alas. (Se oli SOS)
Tein kai lottorivini väärin, kun arvontapäivänä jännitin aivan yksin huoneessain. Lopulta tupakankin käärin, mummon flunssalääkettä rännitin Pirkka-olutta juodessain. – – Mä tein kai lottorivini väärin, kun aivan viimeisillä rahoilla sain vain pienen oluen. (Tein kai lottorivini väärin.)
Kun miettii, mikä on oluen rooli sanoituksissa, ylianalysoinnin vaara on suuri. Laulujen kertojasta lienee silti turvallista sanoa seuraavaa: kaljaa maistuu sekä yksin että seurassa, mutta kalja ei yksinään riitä, vaan se kaipaisi seurakseen joko lääkkeitä tai ihmisen, sut. Ja jos aluksi juodaan Pirkka-olutta ja hetkeä myöhemmin huomaa rahojen riittävän vain pieneen olueen, ainakin jokainen tämän blogin lukija ymmärtää, että asiat ovat huonosti.
Maustetyttöjen haastattelut, musiikkivideot, esiintymiset ja sanoitukset luovat tarkoituksella tai tahattomasti yhtenäistä maailmaa, jota tekisi mieli väittää ainakin kainuulaiseksi (terveisiä Vaalan kovimmalle tsekkiolutharrastajalle!) ja kaurismäkeläiseksi, ellei kaurismäkeläiseksi olisi jo nimetty suunnilleen joka neljättä suomalaista kulttuurituotetta. Vaikka Maustetytöt käsittääkseni asuvatkin nykyisin hipsterihkössä Kalliossa, tuntuu mahdottomalta ajatella, että sanoituksissa mainittaisiin keskioluen sijaan jälkkäristoutit, happamat ja mehu-IPAt tai Paneman The Bruery -hananvaltaus. Kuva särkyisi.
Maustetyttöjen esikoislevy ilmestyy 25. lokakuuta. Luvassa lienee lisää kaljaa.
Jarmo