Kävin työreissulla Madridissa. Lentokoneessa kuuntelin sivistyneesti Perttu Häkkisen podcasteja ja vuoroon sattui psykomaantieteestä kertova jakso.

Niille, jotka eivät harrastusten/töiden puolesta tunne pseudotieteitä ja vasemmistoajattelun syvimpiä vesiä, lyhyt kertaus: Psykomaantiede on maantiedettä, jota ohjaa perinteisen maantieteen ja siihen liittyvän empirian sijaan mieli ja tunteet. Taustalla on ajatus, että kartat, tiet, liikennemerkit ja niin edelleen antavat tilan tulkinnalle tietyn kehyksen, joka rajoittaa esimerkiksi kaupunkitilan näkemistä. Tällaisista kapitalismin kahleista on päästävä eroon, ja siinä auttaa psykomaantiede.

Perinteinen esimerkki psykomaantieteestä on vieraassa kaupungissa väärällä kartalla suunnistaminen. Helsinki näyttää ihan eri paikalta, jos Google Mapsin sijaan käyttää vanhaa Oulun karttaa. Ympäröivää maailmaa voi tutkia myös puhtaiden tunteiden kautta: Minkälaisia tuntemuksia tietyt alueet meissä herättävät? Haluanko juuri nyt kääntyä oikealle vai vasemmalle?

Ajatus kiehtoi minua, sillä en jaksanut tutustua Madridin turistioppaisiin. Niinpä sovelsin psykomaantieteen perusteita, ja lähdin tutkimaan Madridia psykomaantieteen opein tunteen kautta. Ja se tunne oli tietysti alkoholinhimo.

Metodina olutmaantiede

Se mitä luet seuraavaksi, ei ole reissuraportti Madridin olutskenestä, vaan metodinesitys.

Hyppäsin Madridin metrolinjaan numero 8 ja ajoin päätepysäkki Nuevos Ministeriosille. Noustuani maan uumenista Madridin kaduille annoin oluenhimon ja alkoholi-intuitioni johdattaa minua eteenpäin.

Suunnistamisen apuna käytin myös Google Mapsia ja Untappdia, mutta hiukan poikkeavasti. Otin esimerkiksi metropysäkiltä suunnaksi lähimmän Untappd Verified -paikan, mutta en hirttäytynyt ajatukseen, että menen juuri siihen paikkaan kaljalle. Jos matkalla tulisi vastaan jotain, joka saisi viikset vipajamaan, jäisin nauttimaan olutta sinne.

Kävin metodilla läpi kolme baaria, neljä viinikauppaa ja yhden viskikaupan. Vaihtelin Untappdin ja Google Mapsin ”wine shop” haun välillä ja kävelin pitkin Madridin katuja ilman minkäänlaista hajua siitä, missä olen. Matkalla eksyin opiskelijabaariin juomaan Omnipolloa, sain häädöt henkilökunnan iltapäiväsiestan tieltä baarista, ostin edullisen Bowmoren 18-vuotiaan ja vuoden 2006 riojan. Lisäksi söin mustekalaa pottumuusilla. Hyvä reissu siis!

Haluaisin vielä korostaa, että metodissa ei ole siis ole tarkoitus mennä laput silmillä kohti seuraavaa kauppaa tai baaria. Itse en loppujen lopuksi päätynyt edes käymään monessa kiintopisteenä olleessa kohteessa, kun matkalla eteen tuli jotain mielenkiintoisempaa.

Olutmaantiede on vapaasti sovellettava metodi uusien ja vanhojen paikkojen näkemiseen erilaisesta näkökulmasta. Humaloidut suosittelee!

-Sampo