Kävin pyörähtämässä pitkän viikonlopun Gdanskissa. Vanha hansakaupunki henkii historiaa ja Turusta lentävä Wizzair tarjoaa hinnoiltaan erittäin kilpailukykyisiä lentoja. Niinpä kylänraitilla on meno kuin Haaparannassa: ruotsia ja suomea kuulee enemmän kuin puolaa.

Puolan käsityöläisolutbuumista nauttimiseen kaupunki on erinomainen. Kävin tarkastamassa muutaman Ratebeerin ja Untappedin suosituksen. En pettynyt.

Baarikierros Gdanskissa

Pułapka löytyy lähes vastapäätä Gdanskin kauppahallia osoitteesta Straganiarska 2. Eurolavoista ja kirpputorisälästä kyhätty sisustus on niin hip ja cool, että hipstereillä viikset väpäjää ja ovensuussa. 

Olutvalikoima oli törkeän kova. Hanoja ei ollut montaa, mutta niistä löytyi muun muassa kolme tynnyrikypsytettyä puolalaista imperial stouttia (Browar Golemin Lilithin tynnyrykypsytyksille vahva suositus) ja pullopuolella belgialaisia klassikoita oli hyllyt väärällään. 

Valitettavasti paikka ei tarjonnut maistelulautasia, mutta pienin tuoppikoko oli sopiva 1,5 dl. Tällä annoskoolla jaksoi maistella useamman imperial stoutin. Suomalaiseen hintatasoon nähden Puolassa oluen juominen on ilmaista. Pisti hiukan hymyilyttämään kun tarjoilija halusi etukäteen varoittaa tilaamani tynnyrikypsytetyn imperial stoutin hinnasta: puolen litran tuoppi olisi maksanut nimittäin 8,5 €.

Seuraavana testiin pääsi turistioppaista löytyvä panimoravintola Browar Piwna. Muutamaa omaa olutta ja puolalaista perinneruokaa tarjoavaa paikkaa ei voi hyvillä mielin ainakaan oluen ystävälle suositella. Mauttomat oluet eikä shurekissa (puolalainen siskonmakkarakeitto) ollut kananmunaa. Pettymys.

Tämä vierailu sai miettimään panimoravintoloita noin yleensä. Tampereen Plevna taitaa olla ainoa edes siedettävä, jossa olen vieraillut. Yleensä olut on paskaa ja ruoka korkeintaan keskinkertaista. Saa antaa vinkkejä hyvistä panimoravintoloista.

Browar Piwnan jälkeen Labeerynt (Szeroka 97) oli taivas maan päällä. Sympaattisesta kellarista hiukan pahimman turistikeskittymän ulkopuolelta löytyvä pubi tarjosi suuren valikoiman puolalaista käsityöläisolutta. Ja jälleen kylkeen pullosta niitä belgiherkkuja. Hauskasti valikoimassa ei ollut juuri päällekkäisyyksiä Pułapkan kanssa, joten uutta juotava löytyi yllin kyllin. Vahva suositus!

Viimeinen testaamani baari, Degustatornia, löytyi rankadun Hiltonin takapihalta (Grodzka 16). Paikka tarjosi ainoana vierailemistani pubeista maistelulautasia, mikä oli mukava yllätys. Ja olutvalikoima oli jälleen täynnä muihin baareihin nähden uniikkeja puolalaisia pienpanimotuotteita. Pullovalikoima ei ihan Labeeryntin tai Pułapkan tasolle yltänyt, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Olutkulttuurin erot

Tärkein opetus reissusta oli kuitenkin alkoholikulttuurin erilaisuus. Tilasin Pułapkan tiskiltä Cantillonin Rose de Gambrinuksen ja ensimmäinen kysymys baarimikolta oli: “Here or takeaway”.

Ja tosiaan, perjantai-illan hämärtyessä, ja baarin täyttyessä, ihmiset ostivat pullotavaraa mukaan ja menivät nauttimaan vuoden ensimmäisistä lämpimistä illoista ja nauttimaan olutta katukiveyksellä istuen. Vastapäisen baarin asiakkaiden noudattaessa samaa kavaa, täyttyi katu laatuoluista ja elämästä nauttivista ihmisistä.

Tämä on sitä kulttuuria, jota toivoisin myös Suomeen. Valitettavasti baarien ulosmyyntioikeudet taisivat eksyä viranomaistulkintojen byrokratiaviidakkoon. Normienpurkutalkoissa on vielä tekemistä!

Juttu on alunperin julkaistu Just Peat It! -blogissa.

http://justpeatit.blogspot.com/2018/04/olutkaupunki-gdansk.html

-Sampo