Tämä teksti on viime viikon vieraskynämme innoittama. Ennen kuin lukee pidemmälle, kannattaa käydä lukemassa, miksi vieraskynämme päätti jättää Untappdin.
Minä en ole Untappdia jättämässä. Itselleni Untappd tuo iloa ja antaa oluen juomiseen uuden ulottuvuuden. Itse täppään vain itselleni uudet oluet ja aina en jaksa täpätä edes niitä: olen sen verran vanhanaikainen, että pidän epäkohteliaana puhelinkädessä seurassa istumista. Sovellus herättää tasaisin väliajoin myös sisäisen homo ludensini ja näen täppäämisen pelinä. Levelit ja tarrat best.
Allekirjoitan vieraskynämme pointeista muutaman, mutta en kaikkea. Konfliktihakuisena ihmisenä keskityn tässä tekstissä niihin erimielisyyksiin.
Tärkein pointti, josta olen eri mieltä, on oluen arvostelu tyylin sisällä. Tällä tarkoitan ajatusta, jossa hyvä ipaa pitäisi miettiä osana ipojen joukkoa, eikä sitä, miltä se sinusta maistuu. Äärimmäisenä esimerkkinä, jos mehusourin, mutta vihaat mehusoureja, niin täppäät oluen arvosanalla 3/5, koska se saattaa mielestäsi olla silti tyylipuhdas sour.
Itse vierastan tätä ajattelua. Minä en pidä savuoluesta. Joka kerta kun juon Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbockia niin tekee mieli sylkeä olut lavuaariin. Pisteitä 0,5 ja kommentit “hirveää paskaa”. Kyseinen olut on kuitenkin ymmärtääkseni savuoluista pitävien mieleen ja ainakin Suomessa klassikon asemassa. Empatia on tärkeä taito, mutta savuoluesta pitävän ihmisen asemaan asettumisessa menee minun raja.
Tästä päästään kysymykseen siitä, kenelle täppäyksiä tehdään. Tyylin sisällä arvostelun takana näen ajatuksen siitä, että täppäyksellä pyrittäisiin mahdollisimman objektiiviseen arvioon oluesta, josta olisi kanssaharrastajille hyötyä. Kun mahdollisimman moni tekee näin, voi Untappdia käyttää ihanteellisesti parhaiden oluiden metsästämiseen. Minä en usko tähän ideaaliin enkä omilla toimillani sitä aio edistää.
Eniten tässä ajatusketjussa häiritsee ihmisen merkittävän subjektiivisen makukokemuksen tiivistäminen numeroon. Olutta ei voi suuressa mittakaavassa eristää oluen ulkopuolisista asioista, kuten seurasta ja mielentilasta. Se hiihtolenkin jälkeinen Koffin kolmonen saunaa odotellessa on juuri sillä hetkellä 5/5. Niin kauan, kun yhtälössä on ihminen, sitä ei ratkaista matematiikalla.
Itse teen täppäyksiä, koska se on hauskaa ja voin itse palata täppäyksiin myöhemmin. En koe olevani vastuussa kenellekään siitä, miltä uusin hitti-ipa minun mielestäni maistuu. Jos joku ravintola tekee päätöksensä juomavalinnoista Untappdin perusteella, niin en aio menettää yöuniani sen takia.
Untappdin ideaalin saavuttamiseen tarvitaan myös määrä x tieto-taitoa. Jotta voit antaa oikeasti hyödyllisen arvostelun ipasta osana ipojen joukkoa, sinun pitää juoda määrä x ipaa. Tämän lisäksi olisi hyvä opetella tyylin perusasiat vaikka kirjallisuuden avulla. Erilaista tietoa voi saada tekemällä itse ipaa. Kuka määrittää, milloin on tarpeeksi pätevöitynyt kertomaan mielipiteensä ipasta osana ipojen joukkoa? Riittääkö 100 juotua ipaa, Michael Jacksonin perusteokset ja 3 kotikeittoa? Minä en halua Untappd-ajokorttia.
Lisäksi ajatus on elitistinen. Siihen, että olet valtuutettu täppäämään, pitäisi olla saavutettuna tietty tietotaso. Ja mikä pahempaa, harrastaessasi olutta, sinun pitäisi pyrkiä kehittämään itseäsi oluen maistajana ja oppimaan oluesta jotain uutta. Jatkuva itsensä kehittäminen on uusliberalistisista ajatusmalleista pesiytynyt parhaiten yhteiskuntaan. Toivon, että sitä ei tuoda osaksi rakastamaani oluenjuontia ja täppäilyä.
Toivon, että jokainen uskaltaa täpätä just niin kuin haluaa, ilman paineita toisten arvosteluista. Pahinta mitä voi tapahtua, on se, että oikeinmaistelijat nauravat hengentuotteillesi UntappdWTF-tilillä Instagramissa. Sen normaalilla itsetunnolla varustettu olutihminen kestää.
–Sampo