Somessa tuli vastaan Olutpostin vuoden vanha juttu savusta ja sen käytöstä oluen teossa. Artikkeli herätti minussa vanhan trauman inhostani savuoluita kohtaan. Tämä on sääli, sillä savuen käyttö oluessa on hieno perinne ja arvostan erityisesti saksalaisten savuoluiden traditiota. En vain pidä niiden mausta.
Perimmäinen syyni inhossa savua kohtaan on savun aromin tunkkaisuus ja tietty likaisuus. Jostain syystä oluen, vahvankin, kevyeen runkoon tämä tunkkaisuus ei minun suussani asetu. Edes synkimpiin tynnyrikypsytettyihin stoutteihin ei minun suussani savu sovi. Erityisesti saksalaiset savuoluet muistuttavat makumaailmaltaan nuotiolla paistettua hiillosmakkaraa. En halua juoda rasvaa ja savua.
Toisaalta viskissä savu on hyvinkin miellyttävä aromi. Toki näiden eroavaisuuksia voisi etsiä myös savun lähtöaineesta ja implementointimenetelmistä, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syväluodata savuoluen historiaa.
Inhoni savua kohtaan toi mieleen muut inhokkini oluen maussa. Pidän suurimmasta osasta oluttyyppejä ja yksittäisiä oluita, mutta muutaman itselleni huonosti toimivan jutun olen savun lisäksi vuosien varrella löytänyt.
Kurkku on niistä toinen. Kurkkusour on hirveintä olutta mitä kuvitella saattaa. Hetken tätä mietittyäni päädyin siihen, että en pidä erityisemmin myöskään lounasravintoloissa tarjoiltavasta “kurkkuvedestä”. Kurkkua puolestaan rakastan ja syön satokautena usein kokonaisia kurkkuja sellaisenaan.
Kurkkuinho on huomattavasti vaikeammin kuvailtavissa kuin savun herättämät tuntemukset. Kurkku muuttaa oluen lähes aina vetisen makuiseksi. Silti kurkku maistuu niissä vahvasti. Tätä paradoksia on vaikea selittää, mutta siltä se tuntuu. Kurkku maistuu samaan aikaan liian vähän ja liian paljon.
Yleisesti vihanneshyllyltä saatavat asiat ovat mielestäni hankala yhdistää oluen makuun. Porkkana ei myöskään ole lemppareitani ja punajuuren kohdalla eteen on myös tullut useampi huti. Selkeästi ne ovat silti kurkkua parempia, mutta sama vastenmielisyys niihin usein liittyy. Porkkana ja punajuuri ovat onneksi niin vahvoja makuja, että mistään vetisyydestä voi harvoin puhua.
Tallinn Craft Beer Weekendissä löysin tänä vuonna uuden inhokin kurkun ja savun jatkeeksi. Niin festareilla kuin kaupungin baareissa pyöriessä suun vetivät mutrulle oluet, joihin oli tungettu sichuaninpippuria.
Kyseinen mauste antaa oluelle minun suuhuni samanlaisen kivan mausteisuuden kuin korianterinsiemenet. Valitettavasti mukana tulee usein saippuaa muistuttava sivumaku. Tämän lisäksi näitä ei ole koskaan onnistuttu laittamaan keittoon maltilla, vaan saippuan ja pippurin yhdistelmä dominoi makua.
Kuten kurkusta ja savusta, myös sichuaninpippurista pidän ruoanlaitossa ja sichuaninpippuriöljy on yksi viime vuosien löytöjä omassa ruoanlaitossa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että kaikki maut eivät sovi olueen ja ihmisillä on oikeasti erilaisia makumieltymyksiä – ja hyvä niin. Itse olen kateellinen niille, jotka pystyvä savu- ja kurkkuolueet juomaan irvistämättä.
Loppuun vielä kuvitteellinen inhokkiolueni: savulla ja sichuaninpippurilla ryyditetty KURKKUSOUR.
Jos tällainen joltain panimolta löytyy, niin laittakaa viestiä. Lupaan tavoistani poiketen tehdä siitä maistelukuvauksen pitkän kaavan kautta!
–Sampo