
Somessa tuli vastaan video, jossa esiteltiin maiden olutkulttuureja maan myydyimpien oluiden kautta. Suomi esiteltiin asiallisesti Karhun kolmosella. Tämä sai tietenkin olutsnobin silmäkulman nykimään, vaikka “myydyin olut” on loogisesti ajatellen oikein hyvä lähtökohta tutustua maan olutkulttuurin. Saa ainakin kokonaiskäsityksen siitä mitä kansa juo, eikä jää epäselväksi, miksi sitä kaljaa kitataan. Tai kuten eräs tapaamani puolalainen suomifani asian puki sanoiksi:
“Onhan nämä suomalaiset lagerit paskaa verrattuna puolalaisiin, mutta tämä maku tarkoittaa, että olen Suomessa ja se on huippu juttu!”
Nämä ajatukset saivat miettimään, miten itse esittelisin suomalaisen olutkulttuurin, jos se pitäisi tehdä yhdellä oluella. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että kyllä minäkin sen monipakkauskeskarin kaivaisin esille, jos oikeasti yksi pitäisi valita. Jos yhtään annettaisiin siimaa, ja nostettaisiin hiukan lukumäärää, asiasta saisi erittäin mielenkiintoisen tastingin. Tässä minun “Olut ja Suomi” -tasting.
Homma alotettaisiin tietysti sahdilla. Ihan sama millä, mutta sahdilla. Paras jos jaksaa tehdä itse, mutta kaupan sahtikin kelvatkoon. Samalla jutustellaan hämeen sahtimaista, tuohihatuista, talkookulttuurista ja namedropataan Michael Jackson. Tarvittavan taustatiedon saa vaikkapa Sahti – Elävä muinaisolut -teoksesta.
Seuraavaksi napsaistaan auki se keskiolut. Valintoja on monia ja kylkeen voi valita tarinat sen mukaan. Tärkeää on kuitenkin mainita alueelliset myyntirajoitukset, veroluokat ja vuodet 1969 ja 1995. Sido tarvittaessa oluenjuonti kontekstiin, esimerkiksi saunassa tai saunan jälkeen nautittuna se lager maistuu eri hyvältä. Kulttuuri-ihmiset siteeraavat lempi kohtansa Baarien mies -teoksesta.
Seuraavaksi korkataan Koffin Portteri ja jutellaan siitä, miten se olutkulttuuri ei kaikesta huolimatta ole ollut pelkkää keskiolutta. Tässä on hyvä käydä vielä lisää Alko vs päivittäistavarakauppa -akselia läpi ja mainita vaikka vuoden 1989 tuontioluiden valikoimalaajennukset. Häikiön Alkon historia 1932–2006 -kirja tuo tähän osioon hyvin lihaa luiden ympärille.
Viimeiseksi nostetaan pöytään pienpanimo-olut, jossa on mukana jokin kansalliseen makumaisemaan kuuluva twisti. Lakritsi, salmiakki, savu ja terva on hyviä lähtökohtia. Jos et jaksa miettiä, niin CoolHeadin Salted Licorice Raspberry Sour on hyvä lähtökohta, mutta suosittelemme suosimaan paikallista. Kannattaa mainita olutta siemaillessa pienpanimobuumin nousu, tuho ja uusi nousu ja heittää loppuun suositukset omista paikallisista suosikeista. Tähän ei ole suositella mitään nidottua opusta, mutta alkuun pääsee selaimella vaikkapa tätä blogia, nyt kun kerta täällä olet muutenkin.
Kerrataan vielä kattaus:
- Sahti
- Vapaavalintainen monipakkauslager
- Koffin Portteri
- Vapaavalintainen kotimainen pienpanimo-olut jossa mukana suomitwisti, kuten salmiakki.
Unohdinko jotain? Oman suomikattauksensa voi heittää vaikka kommentteihin!
