Viime viikolla Humaloidut polkaisi käyntiin uuden suomalaisista pienpanimoklassikoita kertovan juttusarjan, jonka jaoin Suomen olutharrastajat Facebook-ryhmään seuraavilla saatesanoilla:  

“Aloitettiin blogin puolella sarja suomalaisista pienpanimoklassikoista. Juttusarjan avaa Sonnisaaren Vattu.  

Jos ajatellaan, että Koffin Portteria ja Plevnan Siperiaa ei tarvitse mainita, niin mitkä oluet ansaitsisivat ryhmäläisten mielestä suomalaisen modernin olutklassikon tittelin?” 

Postaus keräsi viljalti kommentteja. Kiitos siitä. Saimme hyviä ideoita juttusarjan jatkoa ajatellen ja samalla virisi myös idea tämän postauksen ydinasiaan: Mikä on olutklassikko? 

Ajan rakenne on muuttunut 

Eräs kommentoijista kysyi aivan aiheesta, että voiko kolme vuotta vanha tuote olla klassikko? Onko klassikko-sana kokenut inflaation? Nämä kysymykset voisi kuitata “ok boomer”, mutta nämä ovat oikeasti hyviä kysymyksiä.  

Siinä missä globalisaatio on lähentänyt ihmisiä, se on myös tiivistänyt aikaa. Kulutustrendit vaihtuvat nopeammalla syklillä, ja tämä pätee alkoholipuolella erityisesti pienpanimokaljaan.  

Vuodet, kuukaudet tai viikot ovat tässä kontekstissa toissijaisia määreitä. Vuosi 1980-luvulla on eri asia kuin vuosi 2010-luvulla. Tärkeintä on tuotteen keskimääräinen elinkaari.  

Olutevoluutio ja tuopinvalinta 

Evoluutiota tutkitaan usein banaanikärpäsillä. Ne ovat ihanteellisia tutkimuskohteita, sillä evoluution tutkiminen vaatii ylisukupolvista otetta. Banaanikärpästen elinikä on lyhyt, ja ne lisääntyvät päntiönään, aivan kuten pienpanimo-oluet.  

Pienpanimo-oluet ovat alkoholimaailman banaanikärpäsiä. Siinä missä viskiä syntyy vuosissa, pienpanimo-oluen elinkaari voi olla muutaman viikon. Esimerkiksi festareille tehty neipa voi olla juotu ja unohdettu alle kuukaudessa ja panimolla on jo seuraavat oluet tankeissa kypsymässä. Uutuuden myyminen on olutmaailmassa yksinkertaisesti helpompaa. 

Evoluutioajattelua mukaillen panimot tarjoavat uusia banaanikärpäsiään reittauskansalle, jonka viiksien vipatuksen määrä kertoo, onko tuote elinkelpoinen ja saako se jatkaa sukua esimerkiksi toisen batchin muodossa. Muussa tapauksessa panimolla palataan suunnittelupöydälle miettimään seuraavaan uutuusoluen reseptiikkaa. Kutsun tätä tuopinvalinnaksi. 

Vattu on klassikko 

Sonnisaari on tästä ajattelusta loistava esimerkki. Kun panimo perustettiin, juttelin Sonnisaaren tyyppien kanssa ja he kertoivat tavoitteekseen tehdä alkuun mahdollisimman paljon erilaisia oluita. Ja niin Sonnisaari tekikin, kunnes tietyt tuotteet osoittautuivat niin hyviksi, että niitä kannatti tehdä uudestaan. Untappdista löytyy 154 eri Sonnisaarta ja panimon mukaan sieltä puuttu tuotannon alkupään oluita. Tämän takia sukupolvet ovat merkityksellisempi mittayksikkö kuin aika. 

Vattu oli yksi näistä olutevoluution ja tuopinvalinnan tuottamista klassikoista. Sitä on tehty tällä hetkellä 25 keittoa. Se myös muutti minun silmissäni panimon profiilin melko yksioikoisesta humalapommien valmistajasta monipuolisempaan ja mielenkiintoisempaan suuntaan. Kolme vuotta vanha olut katoaa harvoin kaupanhyllyltä sitä tahtia, mitä Vattu katoaa. Tämän vuoksi Vattu on klassikkostatuksensa ansainnut. 

– Sampo 

P.S. Olin näköjään käynyt 5 vuotta sitten Sonnisaaren avointen ovien päivillä.

Edit. päivitetty Sonnisaaren antamia tietoja Vatun batchien ja oluiden lukumäärästä.